Lego Horizon Adventures tuottaa pettymyksen

On suorastaan hullua ajatella, että melkein kahdeksan vuotta Horizon: Zero Dawnin julkaisun jälkeen on saatu jatko-osa, remasterointi, suunnitelmat televisiosarjalle (jotka näyttävät peruuntuneen), spinoffinen VR-peli ja nyt myös palikkainen Lego-versio siitä ensimmäisestä pelistä. Sony on lypsänyt Guerrilla Gamesin luomusta kuiviin, ja juuri siksi on herännyt kysymys, onko meillä jo liikaa Horizonia, ja onko lainkaan tarvetta uudelle Lego Horizon Adventuresille.

Ennen kuin kerron enemmän ajatuksiani Lego Horizon Adventuresista, kommentoin pelin tarkoitusta, ja miksi se ei yrityksestä huolimatta oikein puolusta paikkaansa. Kyseessä ei ole Horizon: Zero Dawn palikkaisessa muodossa, vaan kyseessä on muokattu ja yksinkertaistettu versio tutusta tarinasta, jotta se istuu nuoremmalle yleisölle. Ajatuksena tässä olisi järkeä, joskaan Horizon: Zero Dawn ei ole varsinaisesti aikuisille suunnattu peli alun alkaenkaan. Toisin sanoen nuoremmat pelaajat ovat jo voineet kokea sen alkuperäisen pelin (ja ehkä jopa remasteroinnin, joka saatiin linjoille muutama viikko sitten). Jopa nuorempi pelaaja huomaa vain muutaman tunnin pelaamisen jälkeen, että Lego Horizon Adventures on liian lapsenomainen heidänkin makuunsa. Tässä on se ensimmäinen ongelmani, sillä Lego Horizon Adventures ei ole sukupolvia uhmaava kuin TT gamesin Lego-pelit konsanaan, eikä se myöskään ole niin lapsiystävällinen kuin Outrightin tarjonta. Pelisuunnittelu on hyvin alkeellista kera yksinkertaisen dialogin, vitsien ja tekstin. Samalla halutaan tarjota taistelumekaniikka, joka voi hyvinkin olla nopeatempoista. Pelisarja ei välttämättä ole tuttu lapsille ja nuorille, eivätkä he siis varmaankaan kiinnostu tästä yhtä paljon kuin vaikkapa SpongeBob SquarePantsista tai Blueysta. Kun kaikki kootaan yhteen, saadaan peli, joka ei oikein tunnu tietävän omaa kohderyhmäänsä.

Joka tapauksessa Lego Horizon Adventures hyödyntää pääpelin tarinan ytimen, ja suodattaa sen viisituntiseksi peliksi, joka keskittyy ruohokenttien, lumisten vuorien, viidakoiden ja aavikoiden tapahtumiin Yhdysvaltain Keskilännessä. Nytkin kohdataan Helis ja Hades, ja useat keskeiset henkilöhahmot kohtaavat valitettavan lopun, mutta sisältö on laimennettu mahdollisimman lapsiystävälliseen muotoon. Esimerkiksi Rostin kuolema on hyvin erilainen kuin Zero Dawnissa, eikä henkilöhahmo koskaan varsinaisesti "jätä sinua". Moinen saattaa tuntua suorastaan harhaoppiselta Horizonin fanille, mutta koska tarjolla ei ole avointa maailmaa, on siirtymä luultua saumattomampi, ja itse asiassa se suurin ongelmani tarinallisen rakenteen suhteen on se, miten tyhmennetty tarina on, ja miten kaikki vaikuttavuus on karistettu pois. Tätä ei yleensä tule vastaan Lego-peleissä.

Ashly Burch ja muut ääninäyttelijät tekevät paluun ja hienoa työtä herättäessään henkilöhahmonsa taas kerran eloon. Mukana on runsaasti sitä tuttua legojen hurmaa ja huumoria, joka usein jättää pelaajan hymyilemään. Lisäksi tehosteet ja esillepano yleensä ovat erittäin vaikuttavia luoden palikkaisen version jo valmiiksi kauniista Horizonin maailmasta. Toisin sanoen tarinallisesti ja ulkoisesti tarjolla on sekä hyvää että pahaa, mutta suurimmaksi osaksi vaikutelma on positiivinen, ja tarjolla on hauska pelikokemus.

Pelattavuus ei kuitenkaan tehnyt vaikutusta. Pelaaminen on jäykkää ja usein niin ennustettavaa, että tunnin tai kahden jälkeen tuntuu kuin tietäisi jo kaiken pelin toimivuudesta aina lopputeksteihin saakka. Ja se vaikutelma on ihan oikea, sillä Lego Horizon Adventures ei tee mitään yllättääkseen pelaajansa. Perustus luodaan ensimmäisellä minuutilla, ja siitä pidetään kiinni loppuun saakka. Ja se perustus on, että Aloy (tai joku muu kolmesta pelattavasta hahmosta) kulkevat lineaarisen kentän läpi, jossa vastaan asettuu kultisteja ja robottisia olioita selkeästi rajatuilla areenoilla. Siinä sivussa osittain tuhotaan ympäristöä, avataan löydettyjä arkkuja ja rakennetaan satunnainen (ja tarpeeton) rakennelma. Ja tämä kaikki palojen keräämiseksi, jotta Aloyn kyvyt ja keskusalue Mother's Heart päivittyvät. Seikkailut ja matkat voivat olla erilaisia, sillä mukana on satunnaisesti muodostuvia elementtejä, tai sitten pelialue on ihan omanlaisensa. Kuitenkin se varsinainen rakenne ja suunnittelun filosofia on joka kerta samanlainen, ja näin se Horizonin taika loistaa poissaolollaan, sillä näin jäykkää ja ennalta arvattavaa ei saisi olla.

Mother's Heartista puuttuu niin syvyyttä kuin tarkoitusta, sillä se on tarkoitettu keskusmaailmaksi, jossa yksilöidään ja suunnitellaan eri osasia oman maun mukaiseksi. Kaikki on kuitenkin hyvin alkeellista, ja jälleen kerran liian jäykkää jopa siinä määrin, että kiinnostus katoaa katon suunnitteluun, tonttialueen valintaan ja kylän muuta koristelua kohtaan. Mother's Heart ei tunnu laajentuvan merkityksellisesti tarinan edetessä, sillä alue muuttuu vain isommaksi ja siksi kuluu vain enemmän aikaa siellä liikkuessa. Eikä näkemäänsä voi oikein muuta kuin katsella, sillä vuorovaikutteisuus on vähäistä.

Sitten on toki sisältöä sen ydintarinan ohella, joka on minimaalista parhaimmillaankin. Siinä missä TT Gamesin Lego-pelit tapasivat mennä ääripäähän kerättävän ja lisätavaran kanssa pitääkseen pelaajan kiinnostuneena, tekee Lego Horizon Adventures niin vähän, että pelaajasta alkaa tuntua jonkin puuttuvan. Seikkailuja ja pieniä haasteita suorittamalla ansaitaan kultaisia palikoita, ja haasteena voi olla pahiksien päihittäminen käyttäen räjähtäviä tynnyreitä, ja tämä siis niiden punaisten palikoiden ohella, joita saadaan päihittämällä enemmän pomotaistoihin ja taistoihin yleensä painottuvat Apex Hunt -tehtävät. Mutta mitä näistä sitten oikeastaan saa? Suurimmaksi osaksi palkintona on uusia asuja Aloylle, ja uusia muokattavia asioita Mother's Heartissa. Mukana ei ole oikein mitään muuta, ei hulvattomia lisäjuttuja tai huijauskoodeja. Näin ollen enemmän painoarvoa ja painetta jää pelattavuuden harteille, eikä niin kuitenkaan tapahdu. Taistelu Thunderjaw'n kanssa on mahtavaa, mutta samalla niin jäykkää ja mekaanisesti rajoittunutta, että näiden tappavien robottien uhka ei välity emopelistä tähän palikkaiseen muotoon sitten mitenkään.

Nämä kaikki osa-alueet tekevät selväksi, millainen Lego Horizon Adventures on. Toisaalta peli on niin yksinkertainen ja helppo aloittaa ja pelata, ulkoisesti peli on upea, kavereiden kanssa pelaaminen on sujuvaa ja kokonaisuuden hurmaavuudesta on helppo pitää. Samaan aikaan pelattavuus on liian ennalta arvattavaa, yksilöintimahdollisuudet ovat pettymys, ja jopa kaikkien kultaisten ja punaisten palikoiden keräämisen jälkeenkään ei osaa päätellä, kenelle peli on suunnattu. Hiljan ulos saatu remasterointi ja vielä jokseenkin lähimenneisyydessä tapahtunut alkuperäisen pelin julkaisu aiheuttavat sen, että tätä Lego-peliä on vaikea nimittää pakko-ostokseksi. Sitä paitsi tarjolla on joka mittarilla kehnompi pelikokemus verrattuna mihin tahansa muuhun Lego-peliin.