Legend of Grimrock on tunnelmallista luolastoseikkailua kannettavassa muodossa

Alkujaan vuonna 2012 PC-tietokoneille julkaistu kotimainen Legend of Grimrock oli hieno kunnianosoitus 1980- ja 1990-lukujen ruuturoolipeleille tarkasti lajityypin hienoimpia ominaisuuksia toistaen. Nyt hieman yllättäen vuoren uumeniin pääsee myös Switchin ruudulla. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten yksinomaan tietokoneille suunniteltu peli taipuu konsolimuotoon.

Grimrockin lähtökohta on yksinkertainen. Neljä vankia, jotka voi luoda itse tai käyttää vaihtoehtoisesti valmista seuruetta, viskataan synkkään tyrmään Grimrock-vuoren uumeniin. Kerros kerrallaan nelikon täytyy paeta vuorelta ja selvittää vuoren salaisuus. Pelin ydin on tiukkaa retroa. Eteneminen tapahtuu askel kerrallaan 90 asteen kulmissa ja kuolema on aina lopullinen. Jos ei muistanut tallentaa peliä ennen hirviöarmadan hyökkäystä, seurue lentää edelliseen tallennukseen asti.

Legend of Grimrockin parasta antia on sen kenttä- ja pulmasuunnittelu. Vielä alkumetreillä ongelmat ovat suhteellisen yksinkertaisia, mutta jo kolmannessa kerroksessa päätään joutuu raapimaan enemmän. Myös piilotetut salaisuudet ja erityisen ongelman ratkaisemista vaativat aarreovet vaativat seikkailijalta päteviä hoksottimia. Vaikka meno on vanhanaikaista - tai ehkä juuri siksi - luolaston tutkiminen on äärimmäisen viihdyttävää ja koukuttavaa puuhaa.

Tämän ytimen konsoliversio pystyy säilyttämään. Grimrockin tutkimisen viehätys ei vähene pätkääkään television tai konsolin ruudulla. Ensimetreillä olin hieman huolissani siitä, miten taistelu taipuu konsoliohjaimelle, sillä pelin hiirivetoinen käyttöliittymä vaati PC:llä paikoitellen todellista yhteistyötä näppäimistön ja hiiren kesken, eikä peliohjain tietenkään taivu tällaiseen.

Mitä taisteluun tulee, ongelmat on onneksi ratkaistu. Jokaisella hahmolla on taisteluissa vain toinen käsi käytettävissään, mikä harmillisesti suoraviivaistaa taistelua, mutta on todennäköisesti ollut sujuvuuden kannalta paras ratkaisu. Niinpä vasenta liipaisinta painamalla peli hahmot menevät taistelutilaan ja pystyvät tällöin huitaisemaan hirviöitä oikeassa kädessä pitelemällään tappeluvälineellä. Homma toimii, sillä vasemman käden varusteet ovat kyllä käytössä, mutta passiivisesti.

Suurin mietityksen aihe liittyy taikuuteen. Legend of Grimrockissa taikuus perustuu riimuihin, jotka täytyy taikoessa painella joka kerta taian määrittelemässä järjestyksessä. Systeemi on periaatteessa ennallaan myös Switchillä, jolla riimut valikoidaan ohjaintatilla. Luojan kiitos riimuja ei tarvitse kuitenkaan enää naputella joka kerta taikoessa uudestaan. Sen sijaan edellinen taiottu taika jää riimukirjaan muistiin, joten taisteluissa riittää, kun ennen turpajuhlia naputtelee kerran haluamansa taian valmiiksi.

Versiointi on pääsääntöisesti muutenkin pätevää jälkeä. Peli rullaa hienosti ja näyttää ja kuulostaa edelleen itseltään. Yksi pieni ärsytys on kuitenkin mukaan mahtunut, joka voitaisi korjata helposti silkalla päivityksellä. Ohjausta ei nimittäin voi laittaa mieleisekseen. Useita pelitunteja myöhemminkään en kerta kaikkiaan tottunut siihen, että kääntyminen hoidetaan hartianapeilla ja sivuttaisaskeleet ohjaintatilla. Jos valikoista löytyisi mahdollisuus vaihtaa nappeja mieleisekseen, tässä ei olisi mitään ongelmaa. Toisena murheena ainakaan vielä ennen jo luvattua päivitystä eteneminen ei onnistu valittua suuntaa pohjassa pitämällä. Jokaisen askelen naputtelu kerrallaan on monessa vauhtia ja tarkkuutta vaativassa pulmassa ihan oikea ongelma. Ehkäpä tuleva päivitys tosiaan korjaa asian?

Käyttöliittymäjumppaa lukuun ottamatta Legend of Grimrock on edelleen oma mainio itsensä ja mitä sopivin matkakaveri. Seikkailuun voi uppoutua tunneiksi kerrallaan, tai vaihtoehtoisesti pulma tai pari kerrallaan lyhyissä siivuissa. Switch on erinomainen alusta tämän lajityypin peleille ja harmillista onkin, että ainakaan tähän tietoon Almost Human ei ole versioimassa samalla alustalle ensimmäisen pelin kulmia huolella hionutta erinomaista jatko-osaa.