Vuonna 1974 julkaistu The Texas Chainsaw Massacre esitteli maailmalle Leatherfacen, jota voidaan pitää modernin slasher-elokuvan ensimmäisenä kestävänä klassikkohahmona. Elokuva on poikinut runsaan 40 vuoden aikana seitsemän jatko-osaa, joista viimeisin on päähenkilönsä mukaan nimetty etko-osa, Leatherface.
Elokuva kertoo Nahkanaaman syntytarinan, josta on tähän mennessä ollut vähintäänkin ristiriitaista tietoa. Toki tämäkin leffa lisää kaanoniin vain yhden sirpaleen lisää, mutta ainakin se tekee sen täyden 90 minuutin voimin.
Tarina ei ole tässä lajityypissä koskaan mitään huikeaa tavaraa, mutta täytyy myöntää, että Leatherfacessa pyritään tekemään ainakin yksi sen verran nokkela narratiivinen temppu, ettei siitä voi spoilauksen pelossa paljoa puhua. Elokuvan goreisempaan puoleen voi sitten pureutua senkin edestä.
Vaikka alkuperäinen Moottorisahamurhaaja oli verrattain vähägoreinen kokemus, ovat sen seuraajat paikanneet tätä vaatimattomuutta muun muassa siirappimestari Tom Savinin avustuksella. Sarjassa on nähty huimaa tykittelyä ja todella omaperäisiä efektejä. Leatherface ei valitettavasti loista tällä saralla.
Rainassa on toki muutamia aika kalmaisia ilmestyksiä, mutta näistä valtaosa on staattisia ruumiita. Varsinaiset murhahommat sopisivat kaikessa tavanomaisuudessaan melkein mihin tahansa 2010-lukulaiseen rikossarjaan. Jopa moottorisahahommat jäävät varsin valjuiksi, joka on tässä sarjassa suoranainen rikos.
Varsinaisen kauhun sijasta Leatherface on ehkä lähempänä tavallista verisempää Bonnie & Clyde -tarinaa, rikollista road movieta, jossa kukkaan puhkeava sarjamurhaaja etsii itseään Amerikassa. Sellaisenaan se ei ole varsinaisesti huono, mutta siinä ei ole myöskään mitään erityiseen mieleenpainuvaa. Näyttelijät kyllä hoitavat hommansa, mutta mitään Oscar-suorituksia ei tässä nähdä.
Leatherface saa pisteitä siitä, että se on vakavasti ja pieteetillä tehty elokuva, mikä on paljon enemmän kuin monista Chainsaw-sarjan leffoista voi sanoa. Se ei kuitenkaan onnistu luomaan uskottavaa siltaa oman päähenkilönsä ja Gunnar Hansenin aikanaan tulkitseman ihmishirviön välille.