Lead the Meerkats

Peli alkaa siitä, kun tunkeilijamangustit hyökkäävät ja nuori mangustinaaras joutuu veden varaan. Herätessään rantatörmältä on nuorikko aivan yksin, mutta pian puoliso löytyy ja uusi lauma saa alkunsa. Hiljalleen levittäytyvä mangustiposse yltää pian takaisin joen toiselle puolelle, kohti esi-isien kultaista kehtoa.

Pelin nimi ei ole harhaanjohtava, sillä mangusteja pitää todellakin opastaa kädestä. Raukat jättävät ohi raahustavan ruoka-annoksen tyystin rauhaan, ellei pelaaja surmapuuhiin käske. Karvaiset kaverit eivät osaa itse asiassa lapsiaan suojella - ellei pelaaja erikseen nakita joutilasta surikaattia tarkkailemaan ympäristöään, saalistajat pääsevät esteettä kimppuun ja vievät jonkun laumasta.
Tai siis yrittävät - kun yksilö joutuu kiipeliin, lauma rynnii apuun ja vetää petoa köniin. Aikaa on rajatusti, mutta ohjaimia villisti vispaamalla kellistyy kookkainkin kotka.

Kapuloiden heiluttelu on itse asiassa tarpeen, sillä vaikka pedon kimpussa olisi kymmenenkin mangustia, ryökäle ei menetä milliäkään elinvoimaansa ellei wiimotea vispaa kuin heikkopäinen.
Samaista heilumista vaaditaan myös kolosta toiseen yltävien tunneleiden rakentamiseen, mutta näissä tapauksissa vispaamatta jättäminen tarkoittaa vain hidasta kaivuutyötä. Useimmissa tapauksissa sen ylimääräisen viisi sekuntia odottaa mieluummin, kuin hölskyttää kätensä maitohapoille taas kerran.

Tapahtumaköyhän elelyn voisi ehkä sulattaa, mikäli pelattavuus olisi hiottu kohdalleen. Näin ei kuitenkaan ole. Lead the Meerkatsin suurimmat ongelmat liittyvät juuri siihen, että nappeja pitää painaa useita kerrallaan, kiskoi sitten karvakinttua viileästä pesäkolosta takaisin töihin tai nakitti rontteja patsastelemaan vahdissa. Jos epähuomiossa sattui painamaan infoikkunan kiinni ennen kuin luki miten mikäkin toiminto tapahtuu, se on voi voi - mitään pelin ohjeista ei voi kerrata yhtään mistään. Sitten sitä vain opettelee yrityksen ja erehdyksen kautta, mitä nappia pitää painaa missäkin kohtaa, ja minkä toisen napin kanssa.

Peli ei loista edes graafisesti. Ympäristöt ovat tuhruisia ja joka paikka on (realistisesti) pelkkää savanninruskeaa. Mangusteja on välillä vaikea erottaa maastosta, eikä pelissä ole edes kompassia, joka kertoisi missä kaverit liikkuvat, tai edes missä tapahtuu jotain kiinnostavaa. Äänipuoli koostuu muutamista kahahduksista, kohinoista ja musiikinpätkistä, ja niihin kyllästyy alta aikayksikön. Animaatiotkin tuovat harvinaisen vähän vaihtelua - kun on nähnyt mangustin hyökkäävän kovakuoriaisen kimppuun, on sen nähnyt iskevän kyntensä niin skorpioneihin, tuhatjalkaisiin kuin muihinkin savannin saaliseläimiin.

Ikävä todeta, mutta hienosta ideasta huolimatta Lead the Meerkats on tylsä, mutta myös kömpelö uutuus. Reilun kympin hinnalla varustettua suomalaista ei voi mitenkään suositella.