Lautapeli Lands of Galzyr tarjoaa lukemattomia tarinoita

Antakaapa kun kerron tarinan kolmesta kaveruksesta. Ensimmäinen on nimeltään Rope, ja hän pitää hyvistä tarinoista, joissa eläydytään jonkin toisen rooliin. Toinen kaveri on nimeltään Lape, ja hän puolestaan tykkää istua iltaa kaverien kanssa hyvien lautapelien ääressä välillä kilpaillen, välillä taas yhteisen hyvän eteen ponnistellen. Kolmas ja viimeinen kaverus on nimeltään Ese, joka tykkäsi lukea esimerkiksi Ian Livingstonen kirjoittamia seikkailukirjoja, joissa oman valinnan mukaan aina edettiin tiettyyn lukuun. Eräänä päivänä nämä kolme kaverusta päättivät istua alas ja miettivät, mikä tarjoaisi heille kaikille sopivaa viihdettä. Verkon syövereistä he löysivät suomalaisen pelifirman nimeltään Snowdale Design, jonka uusin tuotos Lands of Galzyr saattaisi tarjota vastauksen heidän pulmaansa.

Todetaan heti alkuun, että Lands of Galzyr on erittäin mielenkiintoinen peli, joka ei helposti istu yhteen muottiin. Kutsutaan sitä vaikkapa tarinankerrontaa painottavaksi lautapeliksi. Se istuttaa yhdestä neljään pelaajaa alas saman pelin ääreen, ja tarkoituksena on joko kartuttaa pisteitä yhteiselle pistetilille tai kilpailla toisia vastaan. Pisteitä ropisee erilaisiin seikkailuihin heittäytymällä ja ne onnekkaasti läpäisemällä. Sanon onnekkaasti, sillä onni on mukana runsaan nopanheiton muodossa, tosin todennäköisyyksiä voi yrittää kääntää puolelleen monilla erilaisilla tavoilla.

Galzyrin maat tarjoavat lukuisia seikkailuja mielenkiintoisessa miljöössä. Galzyrin maata asuttavat ihmisten sijaan erilaiset eläimet, ja siinä missä toisissa peleissä "piiloon livahtava lisko" voi olla pelkkää tarinan elävöittämistä, Galzyrissä kyse voi olla liskovarkaasta, joka yrittää piiloutua tarkalta katseelta. Pelaajien hahmotkin ovat eläimiä, joista jokaisella on oma luonteensa. Hahmokseen voi valita akateemisen sammakon, seikkailevan hillerin, tarinoista pitävän liskon tai orpona kasvaneen kuningaskalastajan.

Jokaisella sankarilla on alussa omat taitonsa, jotka kuvaavat hahmon taustaa ja luonnetta. Esimerkiksi hilleri on hyvä selviytymään luonnossa ja hän osaa myös jonkin verran taistella ja kähveltää arvotavaroita. Sammakolla on puolestaan paljon kirjaviisautta, ja hieman puheenlahjoja sekä tarkkasilmäisyyttä. Hahmojen taidot vaikuttavat suoraan siihen, millä tavalla erilaisia tilanteita kannattaa lähestyä. Tämän myötä oman sankarin nahkoihin tulee eläydyttyä, ja parhaimmillaan kokemus muistuttaa kevyttä roolipelaamista.

Jokainen pelikerta kuvastaa noin viikon ajanjaksoa tiettynä kuukautena Galzyrissä. Jokaisena päivänä kukin pelaaja saa aluksi matkustaa ja sen jälkeen on pakko suorittaa jokin lyhyt tarina. Tarinan alku voi lähteä liikkeelle hahmon vastaanottamasta tehtävästä tai vaikkapa satunnaisesti. Kun tarina on turinoitu, vuoro siirtyy seuraavalle pelaajalle. Kokonaisuutena vuorot ovat lyhykäisiä ja luonteeltaan hyvin yksinkertaisia, joten peli on helppo opettaa uusille pelaajille.

Tarinoiden läpikäyminen on se osa peliä, jossa vietetään eniten aikaa. Tarinat on kerätty interaktiiviseen tarinakirjaan, jossa on arvion kirjoitushetkellä 385 erilaista kertomusta. Joskus tarinoiden kulku muuttaa pelimaailmaa pysyvästi pelaajien valintojen seurauksena, mikä tarjoaa aivan uusia mahdollisuuksia seikkailuille. Ratkaisu tekee maailmasta uskottavamman ja antaa vaikutelman siitä, että pelaajien toimilla on todella vaikutusta Galzyrin maailmaan.

Turinoinnissa on ideana, että jokin muu kuin aktiivinen pelaaja lukee ääneen, mitä juuri nyt on tapahtumassa, eli toimii kuin pelinjohtaja roolipelissä. Ajoittain vastaan tulee valintatilanteita, joissa aktiivinen pelaaja sitten päättää mitä tekee, ja yleensä tapaukset ratkaistaan noppia heittämällä. Tosin myös erilaiset esineet ja matkakumppanit voivat ajoittain auttaa. Juuri nämä valintatilanteet ja niiden lukuisat erilaiset mahdollisuudet ovat tämän pelin suola.

Otetaan hatusta vedetty esimerkki tyypillisestä vuorosta ja lyhyestä tarinasta. Oletetaan, että eläinsankari köpöttelee metsään ja törmää kaatuneen puun alle ansaan jääneeseen ja apua huutavaan mäyrään. Tässä vaiheessa pelaajalta voidaan kysyä, sattuuko hänellä olemaan mukana esimerkiksi lapiota, tai paikallisen palokunnan paikalle kutsuvaa merkinantolaitetta. Jos on, niin sitten kertomus jatkuu ja todennäköisesti mäyrä saadaan vapaaksi. Jos ei ole, niin sitten seuraava valinta voisi olla, yrittääkö motivoida mäyrän punnertamaan itsensä vapaaksi vai haluaako kaivaa itse sen ulos. Ensimmäisessä tapauksessa heitettäisiin puhetaidon testiä vastaan ja jälkimmäisessä selviytymistaitoa vastaan. Tapahtumien kulku riippuu tuloksesta, ja yksinkertaisen onnistuminen / epäonnistuminen -jaottelun sijaan tarjolla on yleensä neljä tai useampia erilaisia loppuratkaisuja. Kun tarina on saatu päätökseen, vuoro siirtyy seuraavalle pelaajalle.

Kuten jo aiemmin mainitsin, noppien heitto erilaisissa kykytesteissä on se pääasiallinen pelimekaniikka. Jokaisessa testissä heitetään viittä perusnoppaa, joissa kussakin on yksi symboli kutakin pelihahmon kykyä kohden. Hahmojen kykyjä kuvataan pyöreällä kykytaulukolla, jossa on yhteensä kuusi erilaista kykyä aina taistelemisesta kirjaviisauteen. Jos pelihahmolla on testin kannalta relevantteja kykypisteitä, kuten nyt vaikkapa pari pistettä puhetaidossa aikaisemman esimerkin mukaan, silloin hän saa korvata taitopisteiden määrän verran perusnoppia kyseisen taidon nopilla. Näissä onnistumisen mahdollisuudet ovat huomattavasti paremmat, sillä kukin taitonoppa sisältää aina kaksi kertaa tuplaonnistumisen kyseiselle taidolle sekä kaksi kertaa perusonnistumiset kyvyn molemmilla puolilla oleville taidoille. Sen myötä esimerkiksi taistelussa kunnostautunut hahmo osaa myös selviytymistä ja varastelua. Temaattisesti näissä ei ole aina järkeä, mutta pelimekaniikan kannalta ratkaisu on toimiva.

Noppajumalat osaavat kyllä olla välillä myös armottomia, ja vaikka onnistuminen näyttäisi lähes satavarmalta, joskus vain nopat pyörivät huonosti ja pelaajalle jää luu käteen. Sen myötä joskus tarinat päättyvät huonosti ihan vain huonon tuurin seurauksena. Suurempia rangaistuksia ei yleensä seuraa, mutta pelaajalta jäävät usein pisteet saamatta, ja ehkäpä hahmoa kohtaa jokin pieni harmi kuten vaikkapa venähtänyt selkä, joka myötä taisteleminen voi olla vaikeaa seuraavien kolmen päivän ajan. Mikäli pelaajat kilpailevat toisiaan vastaan, yksi tällainen epäonninen käänne voi tarkoittaa sitä, että olet käytännössä ulkona pelistä sillä pelikerralla. Tämä voimakas tuurielementti tarkoittaa sitä, ettei peliporukkani lämmennyt Galzyrin kilpailullisesta osuudesta. On paljon miellyttävämpää vain puhaltaa yhteen hiileen ja toivoa parasta mahdollista onnea kaikille.

Lands of Galzyrin suurin valttikortti on ehdottomasti sen interaktiivinen ja valtavasti erilaisia kertomuksia sisältävä digitaalinen tarinakirja. Jokaisessa tarinassa on niin paljon erilaisia polkuja, että kirja olisi mahdoton toteuttaa paperisena versiona, sillä alalukuja kertyisi tuhansittain. Digitaalinen muoto mahdollistaa myös uusien seikkailujen lisäämisen tulevaisuudessa, mikäli pelintekijöillä vain riittää lisää tarinoita kerrottavaksi.

No mitä mieltä Rope, Lape ja Ese olivat löydöksestään? Kokeilun perusteella kaikki löivät kättä päälle ja totesivat, että tässä on peli, jonka parissa he voivat kaikki viihtyä. Rope pitää siitä, että voi eläytyä toisen henkilön nahkoihin, Lape pitää erilaisista pelimekaanisista oivalluksista ja Ese tykkää nähdä, minkälaisia tarinapolkuja pelissä voi tarpoa. Mikäli siis samaistui yhteen tai useampaan näistä kaveruksista, kannattaa Lands of Galzyrille antaa mahdollisuus. Sen mukaansa tempaavat tarinat, hiljalleen muuttuva pelimaailma, ja kokonaisuutena leppoisa tunnelma takaavat viihdettä pitkäksi aikaa.

Lautapelaajan 9/10