Lapua 1976 on kohtuullinen kotimainen draama

Lapua 1976 kertoo nimensä mukaisesti 13. huhtikuuta 1976 sattuneesta tuhoisasta Lapuan patruunatehtaan räjähdyksestä, jossa kuoli 40, ja loukkaantui yli sata. Itse tapahtuma ja ympäristö ovat totta, mutta elokuvan henkilöhahmot ovat fiktiivisiä. Näin on saatu luoduksi 2,5 elokuvaa yhden hinnalla. Ensimmäinen osuus on ihmissuhdedraamaa 1970-luvun Suomesta, toinen osuus keskittyy pelastustoimeen ja kolmas osuus on ylipitkä tunteisiin vetoava musiikkivideo.

Matti (Konsta Laakso) on töissä Lapuan patruunatehtaalla, ja samassa paikassa on työssä tehtaan ison pomon (Hannu-Pekka Björkman) tytär Kaisa (Linnea Leino). Isällä on tyttärelleen omat suunnitelmansa, johon liittyy keskeisesti lääkäri Juhani (Leo Sjöman). Ja tästä sitten leivotaan varsin todentuntuinen draama eri käänteineen. Tekijät ovat osanneet kautta linjan vedota tunteisiin, ja se on kokonaisuuden parasta antia. Sekin on sanottava, ettei kuviossa ole varsinaista hyvistä tai pahista, vaan kaikki ovat omilla tavoillaan töppäilleet matkan varrella. Tarinan päähenkilö on Matti, mutta sankariksi häntä ei voi nimittää.

Toinen osuus keskittyy patruunatehtaan räjähdyksen jälkeiseen pelastustoimeen. Itse posaus on tietenkin hyvin nopea, mutta tätä osuutta olisi voinut mehustella hieman kauemmin. Ehkä rahat eivät sellaiseen riittäneet. Joka tapauksessa raunioista kaivetaan niin kuolleita kuin loukkaantuneita, ja jälleen tunteisiin vetoavuus pidetään korkealla onnistuneesti. Tässä vaiheessa Matista sukeutuu epäitsekkäästi toimiva palomies, mikä ei oikein istu siihen kuvaan, jollainen hänestä on henkilöhahmona ensimmäisessä osiossa luotu. Muuten kuvaus ja muukin toteutus on tehty kaikin puolin hyvin.

Kolmas ja viimeinen osuus keskittyy räjähdyksen jälkitunnelmien kuvaukseen. Kuten jo sanoin, kyseessä on ylipitkää musiikkivideota muistuttava hitaiden otosten kavalkadi, jossa oikein korostetusti vedotaan katsojan tunteisiin. Tässä vaiheessa ongelmaksi muodostuu, että viimeistään nyt katsoja tunnistaa elokuvantekijöiden pyrkimyksen, jolloin ne tunnetilat jäävät kokematta. Loppuratkaisuja on kaksi, joista toinen olisi pitänyt jättää pois. Nyt lopputunnelmaksi jää, ettei ohjaaja vain hennonut lopettaa tarinaa silloin, kun sen aika olisi ollut.

Lapua 1976 on tarinallisesti epätasainen kokonaisuus, mutta jokainen osa-alue sinänsä on tehty viimeisen päälle ammattitaidolla. Mitään valittamista ei ole muuta kuin se, että jatkuva tunteisiin vetoaminen menettää lopulta tehonsa, ja että kyseessä on lopulta 2,5 elokuvaa kahdella eri loppuratkaisulla. Mikäli on kiinnostunut pelkästään historiallisesta räjähdysonnettomuudesta, kannattaa ehkä lukea aiheesta jokin kirja elokuvan katsomisen sijasta.