Corsair Xeneon 32QHD165

Komponentti- ja pelitarvikevalmistaja Corsair on tuonut tarjolle ensimmäisen pelinäyttönsä. Ymmärrettävän mallimerkinnän saanut Xeneon 32QHD165 tarjoaa lähes mitä lupaa. Pinta-alaa paneelilla on puoli tuumaa vähemmän, 31,5", virkistystaajuutta 165 Hz saakka, resoluutiona QHD eli 2560x1440 ja tekniikkana valkoisin ledein (WLED) taustavalaistu IPS-paneeli. Kootaan näyttö ja kokeillaan.

Näytön jalan kiinnittäminen tapahtuu neljällä ristipääruuvilla. Mukana toimitetaan muuntaja eli perinteisellä kolmijakoisella (C13) Schuko-johdolla ei selvitä. Tapana on ollut näistä valittaa, sillä monet näyttövalmistajat selviävät ilmankin. Ruikutus lakkasi kuitenkin kuin seinään, kun näytön sai viittä minuuttia myöhemmin tukevalle metalliselle jalalleen pystyyn. Se vakuuttaa minimalistisella ulkonäöllä, mutta silti hyvin tasapainoisella rakenteella. Samaan aikaan näyttö tarjoaa kaikki mahdolliset mekaaniset säädöt pivot-ominaisuutta lukuun ottamatta.

Näyttöä hallitaan oikean laidan takaa ohjaustatilla. Tatin yläpuolella on lisäksi erillinen virtapainike, jollaista olen toivonut siitä asti, kun ensimmäisen kerran laskin sormeni tälle nypykälle. Virtapainikkeen sijainti aiheuttaa kuitenkin ongelmia, jos käytössä on useampi näyttö. Näyttö ei nimittäin sovi luontevasti monen näytön ruutubakkanaaleihin toisen näytön vasemmalle puolelle, sillä virtapainikkeeseen joutuu tällöin kurottamaan joka kerta näytön yläreunan yli. Ohjaustatin kanssa tämä ei ole samanlainen jatkuvasti toistuva ongelma, sillä säätövalikkoja tulee käytettyä hyvin harvakseltaan.

Säätövalikko on perinteinen mutta selkeä, sillä ruututilaa on otettu pykälä normaalia enemmän käyttöön. Myös ohjaustatin käyttö valikoissa on loogista. Valikossa joutuu myös viettämään tovin aikaa, jos haluaa värit toistumaan tarkemmin. Huomioiden, että paneeli toistaa erinomaisesti sRGB:tä laajemman Adobe RGB väriavaruuden (~100%), kannattaa kalibrointi tehdä käytöstä riippumatta. Kalibroinnin jälkeen väritoiston saa myös ammattikäyttöön sopivaksi.

Monen muun 165 Hz näytön tavoin täyden virkistystaajuuden ja VRR-ominaisuuksien eli nVidian G-Syncin tai AMD:n FreeSyncin käyttäminen vaatii näytön liittämisen tietokoneeseen Display Portin (v1.4) avulla. Kahta tarjolla olevaa HDMI 2.0 -liitäntää ei siis kannata käyttää, sillä VRR:n lisäksi virkistystaajuus jää lukemaan 144 Hz QHD-resoluutiolla.

8-bittinen IPS-paneeli pilveilee täysin mustalla ruudulla hieman alareunasta ja ylänurkista, mutta pelatessa asiaa ei huomaa ollenkaan. IPSien perisynti, heikohko kontrasti ja IPS hohde, on huomattavissa päätä käännellessä tummalla taustalla, mutta vuosien varrella näytöt ovat parantuneet niin paljon, että tämä tuntuu turhalta nipottamiselta. Kontrastin osalta markkinoilla on parempia IPS-näyttöjä, mutta kaiken A ja O pelinäytön kanssa on kuitenkin pelikäyttö.

Ja kyllä kelpaa! Latenssit ovat alhaisia, paneeli päivittyy ripeästi eikä pelatessa pilveilyä, hohdetta tai sumentumia ole havaittavissa. 32" ja QHD sopivat hyvin yhteen, ja 40% suuremman näyttöpinta-alan harppaus 27" nähden on huomattava. Yksi hyvä paneeli monen muun joukkoon. Tilanne paranee selvästi enää paneelin virkistystaajuutta nostamalla, joten on kiinnostava nähdä, missä vaiheessa valmistajat alkavat kilpailemaan isommilla paneeleilla 240 Hz ja 360 Hz virkistystaajuuksin.

Corsairin ensiesiintyminen ei ole yhtään hassumpi, mutta hintaa (799 euroa) näytöllä on tällä hetkellä liikaa. Jenkeissä pyynti on 799 dollaria, ja sekin tuntuu jonkun satasen liian suolaiselta. Korkean hinnan ei tule painaa arvosanaa alemmas, sillä hinnat elävät, mutta mallin tekniikka on ja pysyy.

Samalla rahalla saa kilpailijoilta erinomaisia pelinäyttöjä, joten suurin Corsairin haaste onkin saada näyttöä kaupaksi pyyntihinnalla. Tulokkaan on joko tehtävä jotakin kilpailijoita paremmin, että hintalapulle on perustetta, tai hinnoiteltava itsensä paremmin markkinoiden valtaamiseksi. 32" näyttöjä on markkinoilla kuitenkin selvästi 27" vähemmän, joten aika näyttää, miten Corsairin käy.