tp-link Archer AX11000

WiFi 6 -yhteensopivia laitteita on markkinoilla enemmän ja enemmän. Tätä uutta ominaisuutta käyttääkseen täytyy lähiverkossa olla WiFi 6:sta tukeva reititin. Gamereactor sai testiin tp-linkin Archer AX11000:n, joka on saanut hämmentävän samankaltaisen mallimerkinnän kuin keväällä 2019 testissä ollut Asus GT-AX11000. Samankaltaisuudet eivät lopu kirjainyhdistelmiin. Laitteet muistuttavat toisiaan myös ulkoisesti näyttäen kulmikkailta, selälleen kääntyneiltä kahden kilon hämähäkeiltä kahdeksan antennin sojottaessa kohti kattoa.

Yhteisen mallimerkinnän takana on WiFi 6, viralliselta nimeltään 802.11ax-protokolla, joka kykenee yhdessä vanhempien WiFi-tekniikoiden kanssa teoreettiseen maksiminopeuteen 11 000 Mbit/s. Markkinointipuheisiin ei kannata ihan suoraan uskoa, sillä WiFi 6:llakin yksittäisen WiFi-verkon nopeus jää "vaatimattomaan" 4,8 Gbit/s:iin. Osa laitteista osaa käyttää kahta verkkoa samanaikaisesti millä edellä mainittu vauhti tuplaantuu, ainakin teoriassa, 9,6 Gbit/s saakka. Tähän päälle AX11000:t osaavat tarjota vielä kolmannen verkon, jota samanaikaisesti hyödyntäviä laitteita on kuitenkin markkinoilla paljon rajatummin kuin kahdella antennilla kuunteluun ja lähettämiseen varustettuja 2x2 MIMO -laitteita. Todellisuus ei kuitenkaan ole ihan näin vauhdikasta riippumatta antennien määrästä.

Käytännön testien perusteella kaksikerroksessa rivitalossa nopeudet jäävät WiFi 6 -yhteensopivillakin laitteillakin murto-osaan. Siitä huolimatta, että käytössä on iPhone 11 Pro, joka tukee neljän antennin 4x4 MIMO:a. Nyt tarkkana lukiessa seuraavien yksiköiden kanssa. Hitaaksi WiFiksi ei parane 500-900 Mbit/s realisoituneita nopeuksia kutsua, jonka avulla tiedostot siirtyvät noin 55-90 MB/s vauhdilla, mutta eihän tämä toki vastaa edes 1 Gbit/s lähiverkkoa nopeudeltaan. Käytännössä nopeudet jäävät siis noin 5-10% markkinointipuheista, mutta sekin tuppaa riittämään, kun huomioi, että nopeus ei ota erityisemmin siipeensä muista samaan aikaan käytettävistä laitteista. Nopeampaa langatonta verkkoa ei taida kotikäyttöön tarkoitetulla raudalla saada vaikka päällään seisoisi.

tp-linkin asennus ja käyttöönotto on kuitenkin todella vaivatonta. Tökätään antennit kiinni reitittimeen ilman ruuvailuja napsauttamalla, muuntaja seinään, reititin nettiyhteyden kotiin tuovaan WAN-laitteeseen kiinni ja ei kun menoksi. Käyttöönotto siltaavan VDSL2-modeemin kanssa tapahtuu kuin itsestään, eikä toimivan nettiyhteyden jälkeen tarvinnut tehdä muuta kuin asettaa haluamansa salasanat, langattoman verkon nimet ja muut perinteiset lähiverkon asetukset kohdilleen.

Laadukkaan reitittimen parhaita ominaisuuksia on ehdottomasti riittävän tehokas rauta, mikä pitää huolen siitä, että erinäisiä kaatumisia tai hyytymisiä ei ilmene, vaikka kuormitusta kohdistuisi kuinka lähiverkon laitteilta reitittimen suuntaan. Neliydinprosessori ja gigatavun keskusmuisti näkyy joutuisana käyttökokemuksena myös reittitimen valikkoja selaillessa ja asetuksia muuttaessa. Toisaalta tätä uskaltaa jo odottaa reilun 400 euron hintaiselta reitittimeltä.

Asuksen kilpailijaan nähden tp-linkin AX11000 onkin hinnoiteltu erittäin erittäin kilpailukykyisesti. Kirjoitushetkellä Asusta vajaan viidenneksen halvempi Archer sisältää LAN-portteja neljän sijasta kahdeksan, ja lisäksi WiFi-verkot saa suojattua pykälän paremmin WPA3-salauksella. Toisaalta senkin ovat hakkerit jo murtaneet, mutta uusimman salausmenetelmän käyttäminen on silti selvästi turvallisempaa kuin vanhemman WPA2:n.

Ainoa selkeä tekninen miinus kohdistuu linkkiaggregaatioon, sillä 802.3ad-protokollaa ei ole tuettu ollenkaan. Tämän 20 vuotta vanhan tekniikan avulla onnistuu kahden LAN-portin yhdistäminen yhdeksi verkkoliikenneväyläksi ja näin myös kaksinkertaiseksi nopeudeksi. Harmillisesti linkkiaggregaation kanssa joudutaan turvautumaan muihin menetelmiin, ja näin se jää Archerin kanssa hyödylliseksi vain niille käyttäjille, joilla esimerkiksi NAS eli verkkotallennuslevylle on tarvetta useammalla käyttäjällä yhtäaikaisesti, jos yhteenlaskettu datamäärä ylittää 1 Gbit/s. Tämän puutteen myötä yhden verkkokortin eli yhden MAC-osoitteen laitteet eivät pysty kommunikoimaan reitittimen kanssa milloinkaan nopeammin kaapeliyhteydelläkään kuin LAN-portin tukema 1 Gbit/s.

Puutteistaan huolimatta kyseessä on huippuluokan moderni 1 Gbit -reititin, joka yhdistää yhteen laitteeseen nopean lähiverkon ja kahdeksen LAN-porttia. Toisaalta kotikoneissa alkaa olla jo 2,5 Gbit/s verkkokortteja emolevyissäkin, joten kauankohan joudutaan odottamaan 2,5 Gbit/s -reittittimiä markkinoille?