Lady Bird

Greta Gerwigin käsikirjoittama ja ohjaama Lady Bird on kiinnostava elokuvallinen outolintu. Christine "Lady Bird" McPhersonin (Saoirse Ronan) kasvukertomus on sisällöltään varsin runsas kokonaisuus, jonka kiinnostavimmat elementit kantavat eteenpäin pääosin voitokkaissa merkeissä.

Lady Birdiksi itseään kutsuva nuori nainen kärvistelee ahdistavan pienessä Sacramenton pikkukaupungissa, jossa uskonnollinen koulu ja sen muka vapaamielinen teatterikerho eivät voisi kiinnostaa päähenkilöä yhtään vähempää. Niin ympäristönsä kuin omia rajojaan jatkuvasti koetteleva elämänjanoinen Lady Bird kiristää lähipiirinsä ja etupäässä äitinsä (Laurie Metcalf) hermoja. Lukuvuodesta 2002-2003 muodostuu käännekohta Lady Birdin elämässä, kun tulevaisuuden suhteen on tehtävä päätöksiä unohtamatta nykyhetken haasteita.

Lady Bird on sisällöltään varsin perinteinen ja konventionaalinen nuortenelokuva, jonka aikana päähenkilö kokee niin moneen kertaan nähtyjä nuoruuden virstanpylväitä - ystäväpiirien vaihtumiset, yhteenotot mistään mitään ymmärtämättömien aikuisten kanssa, kipuilu epämääräiseltä tuntuvan tulevaisuuden edessä ja kaikensorttiset ensimmäiset kerrat tulevat tutuiksi myös Lady Birdille. Käsikirjoitus nojaa vahvasti hahmojensa ja ennen kaikkea päähenkilönsä vetovoimaan, ja kieltämättä hahmogalleriassa on imua ja syvyyttä. Esimerkiksi teatterikerhoa vetävä pappismies sekä Lady Birdin kaverit ja rakkaudenkohteet ovat monitasoisia ja inhimillisiä hahmoja.

Naseva, hauska ja itsetietoinen dialogi on viihdyttävää seurattavaa, mutta esimerkiksi hahmojen itseironiset höpinät tulevista juonenkäänteistä eivät missään vaiheessa muutu rasittavan muka cooliksi itsetietoisuudeksi. Gerwig osaa myös rytmittää tarinan räväkkää oveluutta rauhallisemmilla hetkillä kuvatessaan vaikkapa uneliaan Sacramenton elämää, ja Lady Birdin kovin erilaiset elementit sulautuvat luontevasti toisiinsa niin tarinan kuin ohjaustyönkin puolesta.

Lady Birdin rooli on jälleen uusi sulka kovassa nosteessa olevan Ronanin hattuun - hahmo on juuri niin ärsyttävän provosoiva, suorasanainen ja elämännälkäinen kuin nuoren ihmisen sopii ollakin. Ajoittain ylinäyttelemiseksi lipsahtavat tulkinnat hahmosta oikeastaan sopivat menoon mukaan täysin ongelmitta, ja Metcalfin esittämä sairaanhoitajaäiti tasapainottaa tyttärensä pitelemätöntä menoa uskottavasti. Äidin ja tyttären keskinäinen suhde ei ole aivan niin elokuvan keskiössä kuin mainosmateriaalit tai vaikkapa leffan takakansiteksti antavat ymmärtää, mutta huithapeli-lumihiutaleen ja vaikeuksien keskellä perheen yhdessä pitävän äidin välinen köydenveto on ehdottomasti yksi Lady Birdin kiinnostavimmista elementeistä.

Lady Birdin kuvakerronta on arkisia maisemia ja Sacramenton nurkkia maalaillessaan onnistunutta, värikästä ja mielenkiintoista, mutta valitettavasti vähän sumea kuvanlaatu häiritsee ajoittain katseluelämystä. Teknisesti Lady Bird ei ole ollenkaan niin terävää katseltavaa kuin Blu-ray-leffalta voisi odottaa, ja lisämateriaalitkin ovat jääneet lukumäärältään vähän vaatimattomiksi - tarjolla on kommenttiraidan ohella vain lyhyehkö dokumentti, joka avaa Lady Birdin teemoja ja elokuvan tekemistä.

Puolitoistatuntinen Lady Bird on mielenkiintoinen ja monitasoinen katseluelämys, joka tempaisee katsojan mukaan maailmaansa ripeän etenemistahtinsa ja mielenkiintoisten hahmojensa turvin.