
Warhammer 40,000 on yksi isoimmista fiktiivisistä maailmoista, mitä olemassa on. Ihmiset ovat saattaneet omistaa elämänsä maailmaan perehtymiseen, eivätkä siltikään voi tietää kaikkea. Näin ollen Warhammer 40,000 -maailmaan tutustuminen voi tuntua vaikealta, sillä vaikka Space Marine saattaa olla ulkonäöltä tuttu, tai vaikka kaverit maailmaa jo valmiiksi fanittaisivat, voi olla vaikeaa päättää, mistä aloittaa. On tullut aika kertoa kymmenen kirjaa, joiden avulla pystyy erottamaan servitorin skitarista.
Tämä kirja muutti minut satunnaisesti kiinnostuneesta todelliseksi Warhammerin faniksi, mutta se ei välttämättä aiheuta samaa muille. Dan Abnettin selvitys Horus Heresystä sijoittuu 10 000 vuotta ennen nykyisiä Warhammer 40,000 -tapahtumia. Kyseessä on kuitenkin Imperiumin keskeinen hetki, ja on luettava False Gods ja Galaxy in Flames ennen kuin voi edes aloittaa Heresyn kanssa. Horus Rising on kuitenkin mahtava ensimaistiainen Space Marinen maailmaan. Isällinen suhde Primarchin kanssa, veljellinen suhde toinen toisiinsa, ja näin joukosta kehittyy muutakin kuin vain joukko tappokoneita.
Tämä on enemmänkin suositus Dembski-Bowdenin Night Lords -trilogialle kuin vain kumarrus Soul Hunterille, sillä kaikki kolme kirjaa mielletään yleensä parhaiksi, jotka käsittelevät Chaosta. Tämä johtuu osin Night Lordseista itsestään, jotka ovat edelleen edgelordin parhaat ystävät, ja yksi kiinnostavimmista legioonista, jotka pettivät Emperorin silloin monia vuosia sitten. Jos on lukenut Galaxy in Flamesin ja miettinyt, miten Space Marinet voivat kääntää selkänsä isolle kultaiselle hanhelle nimeltä Empreror, kannattaa katsastaa Night Lords -trilogia.
Kun siirrytään Space Marinesta korkealentoiseen Aeronautica Imperialisiin, keskittyy Outgunned selvästi pienempään kokonaisuuteen kuin galaksin laajuinen konflikti Horus Heresy. Mutta silloin Warhammer 40,000 -kirjat ovat yleensä parhaimmillaan. Lucille von Shard on yksi uudemman polven erottuvista Warhammer 40,000 -henkilöhahmoista, ja vaikka The Trial of Lucille Von Shard on teknisesti hänen tarinansa alku, erottuu Outgunned omakseen hyvänä lähtökohtana, ja samalla kertoen paljon mielenkiintoista tietoa Imperiumin propagandakoneistosta.
Jos on etsinyt keinoa haukkoa henkeä Warhammer 40,000 -maailman mahdottoman mittakaavan edessä, on siihen hyvänä tapahtumana Fall of Cadia. Kyseessä on yksi merkittävimmistä tapahtumista Warhammer 40,000 -maailmassa. Chaoksen voimien nykyinen komentaja Abaddon the Despoiler on laittanut kaikki joukkonsa tuhoamaan Cadiaa, joka on yksi tärkeimmistä Imperiumin maailmoista. Tässä eeppisessä konfliktissa on paljon nimihahmoja molemmilla puolilla sotimassa tavalla, jossa todellakin tuntuu olevan kyse galaksin kohtalosta.
Unohdetaan Imperiumin kirjat joksikin aikaa. Vaikka se onkin helpoin ryhmittymä keskittymiselle, kun selaa läpi Black Librarya, on maailmassa runsaasti muitakin ryhmittymiä ja lajeja kautta galaksin. The Infinite and the Divine on jälleen yksi Robert Rathin romaani, ja se keskittyy kahteen Necron-hahmoon: Trazyn the Infinite ja Orikan the Diviner. Näiden kahden keskinäinen kisailu ulottuu tuhannen vuoden ajalle, ja vaikka molemmat ovat Warhammerin voimakkaimpien hahmojen joukossa, he käyttävät mieluiten kykynsä henkilökohtaisen kokoelman keräämiseen. Niin minkälaisen kokoelman? Hyvinkin kaiken.
Warhammer 40,000 -maailmassa mahtavinta aikaa viettää Ork. He ovat syntyneet taistelemaan, ja siitähän suurimmaksi osaksi tässä sarjassa on kyse. Kuitenkin aiheesta voi olla hieman konstikasta kirjoittaa romaania. Mutta ei, jos nimenä on Mike Brooks, sillä hän on kirjoittanut mahtavan sarjan Ork-kirjoja heidän näkökulmastaan. Näin osoitetaan ymmärrystä muukalaislajille, joka kasvaa jokaisella sivulla kuin sieni, josta Ork-oliot tehdään. Jos siis fanittaa vihreitä isoja tappokoneita, ei ole paljon parempaa luettavaa kuin Brutal Kunnin' jatko-osineen Warboss ja Da Big Dakka.
Vuoden 2017 Dark Imperiumilla oli paljon tehtävänään. Haley sai tehtäväkseen pohjustaa paljon valmiiksi uusille Primaris Space Marinelle kuin myös Primarch Roboute Guillemanin paluulle. Ajoittain tuntuu siltä, että kirja tekee työtä universumille kuin kertoo tarinaa, mutta silti trilogia kokonaisuutena löytää nopeasti paikkansa ollen hyvää luettavaa. Jos on pohtinut sitä, miksi jotkut Space Marinet näyttävät erilaisilta kuin toiset, ja miksi jokin Primarchiksi kutsuttu tekee paluun (ja miksi se on iso asia), on silloin syytä lukea Dark Imperium -kirjat.
Monet mainitsevat Ciaphas Cain -romaanit ikään kuin ne olisivat parodiaa, sillä niiden tulokulma on kevyempi Warhammer 40,000 -maailman tapahtumiin kuin yleensä. Moinen ei kuitenkaan tekisi oikeutta mahtavalle tarinankerronnalle. Ciaphas Cainin tarinat kirvoittavat monia hymyjä ja hihityksiä, mutta henkilöhahmoa on rakennettu vuosia ja vuosia. Siitä on tullut yksi Warhammerin parhaista, ja yksi parhaista veikkauksista Amazonin tulevalle ihmisten näyttelemälle Warhammer 40,000 -sarjalle.
Kun niin Ciaphas Cainin kuin Gaunt's Ghosts -tarinatkin keskittyvät Imperial Guardiin - joka siis on käytännössä se keskeisin osa Imperiumin joukkoja - on molemmilla silti huimasti erilainen lähestymistapa ja painopiste. Jos ei ole Ciaphas Cainin fani, saattaisi Gaunt's Ghosts olla se oikea valinta, sillä se keskittyy juoksuhautasotaan, harhauttamiseen, ja pieneen joukkoon, joka koettaa keksiä keinon selviytyä vihollisen alueella.
Kaukana taistelukentän verestä ja kurasta käydään toisenlaista sotaa Imperiumissa. Inquisition vastaan sisäiset uhat, jotka kohtaavat ihmiskuntaa kaukaisessa tulevaisuudessa. Jos on miettinyt sitä, miten Imperiumin kaltainen yhteiskunta toimii, Xenosin ja Eisenhornin kirjat ovat tähän mahtava lähtökohta. paras tapa lähestyä Warhammer 40,00 -maailmaa on vähän kerrallaan, ja paneutuen kerrallaan yhteen osaan kokonaisuutta. Ei siis pidä yllättyä, että Dan Abnett on taas - ja missä tahansa muussakin kirjassaan - hyvä kertomaan Warhammer 40,000 -tarinaa.