Katrine Reis (Laura Bach) on nuori apulaiskomisario, jolla on enemmän draivia menestyä miesvoittoisessa työympäristössä kuin mihin ohjesäännöt aina taipuvat. Kun metsähaudasta löytyy ensin yksi ja sitten useampikin murhattu nainen, ei mikään pidättele Katrinea selvittämästä mysteeriä, eivät edes toiset poliisit. Tuekseen hän haalii poliisia aiemmin vaihtelevin tuloksin avustaneen oikeuspsykiatrin, Thomas Schaefferin (Jakob Cedergren) jolla on parhaimmillaankin epämääräinen maine.
Kyseessä on elokuvasarjan ensimmäinen osa, jonka tarkoitus on perinteisesti tutustuttaa katsojat hahmoihin. Ikävä kyllä hahmot eivät tällä kertaa ole erityisen mieleenpainuvia tai mielenkiintoisia. Katrinen päähän koitetaan päästä syvemmällekin tämän ottaessa mittaa naisia kiduttavasta sarjamurhaajasta, mutta tuntuu ettei tätä syvyyttä vain ole kovin valtavasti. Samaan aikaan Schaefferin kotielämään pedataan ristiriitaa tämän työn kanssa, mutta tätä aluetta hallitsee peruspohjoismainen lakonisuus jossa asiasta ei sitten revitä suurempaa draamaa. Schaeffer jääkin katsojalle varsin etäiseksi, ja hahmojen välinen kemia on myös kevyen olematonta.
Poliisisarjoja on maailma väärällään, ja nämä päätyvät aivan liian usein kilpailemaan siitä kenellä on friikimpi murhamies. Tässäkin tapauksessa tuntuu siltä, että se energia mikä on panostettu sekopään luomiseen olisi voitu paremmin käyttää päähenkilöiden vahvistamiseen.
Koska leffan juonikaan ei tee suurta vaikutusta, jää Kylmäveriset tappajat edustamaan genrensä keskikastia. Se on ammattimaisesti toteutettu, mutta yhtä hengetön kuin kuvaamansa murhamiehen uhrit.