Kuin surmaisi satakielen (To Kill a Mocking Bird) on Harper Leen romaani vuodelta 1960, ja se käsittelee varsin selvästi kirjailijan omaa lapsuutta 1930-luvun alun lama-ajan Yhdysvalloissa. Jopa valittu kertoja on 6-vuotias lapsi. Tarina sovitettiin elokuvaksi vuonna 1962, ja varsin onnistuneesti. Rotukysymykset olivat tuohon aikaan pinnalla Yhdysvaltain sisäpolitiikassa, mutta elokuvan teemat ovat varsin ajankohtaisia nykyäänkin. Erittäin verkkainen tempo ei kuitenkaan sovi kärsimättömille katsojille.
Atticus Finch (Gregory Peck) on Alabaman osavaltiossa sijaitsevan pienen kylän ilmeisesti ainoa asianajaja. Hän on jäänyt leskeksi, ja samalla kahden alle 10-vuotiaan lapsen yksinhuoltajaksi. Finch ottaa vastaan tunteita nostattavan työtehtävän. Oman kylän mustaa miestä syytetään valkoisen naisen raiskaamisesta. Oikeuskäsittely nostaa kylässä pintaan piileviä rotujännitteitä, joita seuraavat sivusta Atticus Finchin lapset omasta näkökulmastaan.
Kuten jo mainitsin, elokuva on erittäin verkkainen tempoltaan. Henkilöhahmoja on varsin paljon, mutta hitaan tahdin vuoksi kaikki tulevat katsojille tutuiksi. Toimintakohtauksia ei ole ainuttakaan, ja ne vähäiset räväkät jaksot vain kuvataan jo tapahtuneina asioina henkilöhahmojen välisessä dialogissa. Ennakkoluulo ja rasismi ovat kaiken aikaa keskiössä teemoina, mutta niiden käsittely ei tunnu saarnaavalta. Tästä saisivat monet nykyajan elokuvatekijät ottaa oppia. Loppuratkaisu saavutetaan sillä samalla rauhallisella otteella kuin millä koko elokuva on kerrottu. Nykykatsojalle kokemus ei ole suuria tunteita herättävä, mutta toisaalta laadukas elokuva on kyllä tunnistettavissa.
Lisämateriaaleja on erittäin runsaasti, ja ne pohjustavat ansiokkaasti niin kirjan kuin elokuvankin eri puolia. Samalla luodaan myös katsaus pääosassa nähtävän Gregory Peckin uraan, joka piti juuri Atticus Finchin roolia parhaanaan. Hänet palkittiin suorituksestaan parhaan miespääosan Oscarilla.
Kuin surmaisi satakielen on klassikko, mutta se vaatii tietynlaisen katsojan. Kärsivällisyys on hyve, ja toisaalta näkemäänsä arvostaa paremmin, kun on ensin ottanut selvää, millaisessa ympäristössä tarina alun perin kerrottiin.