Kotkat kuuntelevat

Vaikka nykyään tästä puhutaankin Clint Eastwood -elokuvana, on Clint niin juonessa kuin sen ulkopuolellakin vain kakkoskuskina Richard Burtonille, joka on elokuvan kiistämätön tähti. Clintin tehtävänä on lähinnä koittaa pysyä mukana ja ihmetellä missä mennään.

Ihmettelylle onkin aihetta, sillä MacLeanin juonessa on niin monta mutkaa ja U-käännöstä, että heikkopäisempää hirvittää. Hyvis-pahis -akselilla mennään edestakaisin kuin pyöröovessa ikään aina siihen pisteeseen asti, että yllätykset alkavat menettää voimaansa.

Onneksi toiminta on suoraviivaista ja sitä onkin elokuvassa paljon. Dynamiittia viljellään kuin euroja pelihallissa, ja konepistoolit laulavat usein ja pitkään. Myös mallinukkeja heitellään innokkaasti ja nolostuttavan selkeästi, eivätkä elokuvan varhaiset kuvakomposiitit voi hyvin Blu-Rayn teräväpiirrossa.

Tärkeintä onkin silti se vanhan sota/seikkailuelokuvan tunnelma, jota Kotkat kuuntelevat on pullollaan. Se on paluu yksinkertaisempaan aikaan, kelpo viihdettä klassikkojen ystäville sekä niille, joille Clint Eastwood natsiunivormussa on salainen pahe.