Konsolisodan seuraava vaihe

Konsolisukupolvenvaihdos pyörähti vauhtiin kesäkuun puolivälissä pidetyillä E3-messuilla. Vaikka nykylaitteille on edelleen tulossa monia mielenkiintoisia nimikkeitä (Grand Theft Auto V ja Dark Souls II pari mainitakseni), oli huomio selvästi käännetty seuraavan viiden vuoden maalailuun. Tässä kehyksessä Microsoft ja Sony ottivat ensi kertaa todenteolla yhteen, ja Nintendo jättäytyi suosiolla sivummalle. Yllättävää on ehkä se, että vaikka mielipiteet uusista konsoleista ovat radikaalisti erilaiset, Playstation 4 ja Xbox One kurottavat kätensä tulevaisuuteen varsin samansuuntaisin suunnitelmin. Ratkaiseva ero E3-messujen voittajan ja häviäjän välillä syntyikin - ei konsolin tai pelien - vaan mielikuvien tasolla. Sony voitti pelaajien luottamuksen, Microsoft joutui selittelemään nettipakkoa ja käytettyjen pelien asemaa.

Sony ei ollut E3:ssa mitenkään häikäisevän hyvä, mutta tarjosi vakuuttavan show'n oman vaihtoehtonsa puolesta. Yhtiöllä oli pelisilmää piikitellä asioista, joista Microsoftia on kuumotettu toukokuisesta Xbox One -paljastuksesta lähtien. Humoristiset nettivideot, joissa "opastetaan" PS4-pelien vaihtelussa (eli siis annetaan levy toiselle) olivat osa ovelaa mielikuvamainontaa, jossa PS4:stä tehdään kuluttajaystävällinen laite.

Kaiken kruunasi hinnan julkistus. Kun Microsoft oli muutamaa tuntia aiemmin kertonut Xbox Onen hinnaksi suolaiset 499 dollaria/euroa, Playstation 4:n 399 oli kuin salamanisku taivaalta. Tekikö Sony hintapäätöksen muutamassa tunnissa kaivaakseen lisää maata Microsoftin alta? Todennäköisesti ei. Kenties Sony ennakoi Xboxin olevan halvempi, kuten se nykyisessä sukupolvessa olikin. Joka tapauksessa lehdistötilaisuuden jälkeen Sony pääsi nostamaan PS4:n myyntiennustettaan.

Näissä jälkimainingeissa uuden sukupolven ykkösalustasta ei ollut epäilystäkään. Enää tilanne ei ole niin selvä. Tappion uhka niskassaan Microsoftin takki kääntyi ja yhtiö ilmoitti vain viikko E3:n jälkeen luopuvansa kiistanalaisesta DRM-mallistaan. Xbox One toimii siis sittenkin kuin konsoli, joten levyversioiden pelaamiseen ei tarvita nettiyhteyttä ja pelejä voi vapaasti lainata ja myydä eteenpäin. Ratkaisu on ainoa oikea. Olipa digitaalinen tulevaisuus Microsoftille miten houkutteleva tahansa, siirtymisen siihen on tapahduttava omalla painollaan, eikä asiakkaan oikeuksia karsimalla. Ei keppiä, vaan porkkanaa.

Tiukasta DRM-mallista luopuminen ei tietenkään vielä tee Xbox Onesta PS4:ää parempaa konsolia, mutta ainakin se tasaa lähtökohdat niin, että Xboxilla on mahdollisuus pitää kiinni omasta yleisöstään. Ja sitä yleisöä on paljon, etenkin rapakon takana.

Kun nyt DRM-malleissakin ollaan päädytty samalle linjalle, erot konsolien välillä kaventuvat harvinaisen hienovaraisiksi. Molemmat esimerkiksi käyttävät samaa 8-ytimistä AMD:n prosessoria, joka on 64-bittinen ja x86-pohjainen. PC-arkkitehtuuri tekee pelien kehittämistä molemmille tehokasta (ei Cellin monimutkaisuutta), ja toisaalta se myös edesauttanee PC-käännösten laatua. Xbox One käyttää vieläpä DirectX 11:tä rajapintanaan. Sony on valinnut konsoliinsa hieman tehokkaamman grafiikkaytimen ja käyttää keskusmuistina nopeampaa GDDR5-muistia. Xbox One luottaa perinteiseen DDR3-muistiin, jota tukee matalalatenssinen välimuisti. Keskusmuistia on kuitenkin molemmissa sama määrä, kahdeksan gigatavua, ja myös kiintolevytilassa mennään samalla 500 gigatavun linjalla. Niinpä peleissä raudan erot tuskin nousevat kovin selvästi esiin.

Samanlaisen arkkitehtuurin valitseminen on jo sinänsä huomionarvoista, mutta myös palveluissa näyttää tapahtuvan lähentymistä. Xbox Livessä vuosimaksut ovat olleet arkipäivää alusta lähtien, ja nyt myös Sony alkaa vaatia PS Plus -tilausta verkkopeleihin pääsemiseksi. Toisaalta PS Storessa on aina käytetty oikeaa valuuttaa ja nyt Microsoftkin luopuu omista avaruuspisteistään. Molemmat lupaavat uusia pilvipalveluita ja parempia verkkopelikokemuksia. Videonikkareita esimerkiksi miellyttävät sisäänrakennetut toiminnot omien pelivideoiden tallentamiseen ja jakamiseen. Pelaamistaan voi myös lähettää suorana ja seurata katsojien vinkkejä. Sosiaalisuus ja moniajo on molemmissa läsnä - toisaalta taaksepäinyhteensopivuus ei ainakaan aluksi.

Erot ovat jälleen yksityiskohdissa. PS Plus -tilauksen taakse ei aiota asettaa esimerkiksi Netflixiä, kun taas Xbox Livessä Gold on ainakin tähän asti vaadittu viihdepalveluiden käyttöön. PS Plussassa on myös vaihteleva kirjo ilmaisia "vuokrapelejä", joihin Microsoft ei ole vielä vastannut (tosin Xbox 360:lle luvataan kaksi ilmaista peliä kuussa loppuvuoden ajan).

Molemmat konsolit tukevat ns. toisen näytön kokemusta, jonka voi nähdä vastauksena Wii U:n kosketusnäytölliselle ohjaimelle. PS4:llä saman voi hoitaa PS Vitalla tai Android-laitteella, kun taas Microsoft käyttää omaa Smartglass-teknologiaansa valjastaakseen iPadit, Androidit ja Windows Phonet Xbox Onen kauko-ohjaimeksi. Sonyn ratkaisu on hieman lähempänä Wii U:ta, koska PS Vitalla voi ohjata PS4-pelejä ilman tarvetta tv-ruudulle, kun taas Smartglass on enemmänkin vain lisänäyttö tv:n oheen.

Kenties isoimpina eroina Xbox One sisältää toisen sukupolven Kinect-sensorin (tarkkuus 1080p) sekä HDMI-läpiviennin digiboksin liittämiseksi konsoliin. HDMI-sisääntuloon voi tökätä myös Xbox 360:n, jos siltä tuntuu. Playstation 4:llä Eye-kamera myydään erikseen, ja konsolissa on vain yksi HDMI-portti. Juuri näistä syistä sen hinta on kyetty painamaan satasen halvemmaksi.

Playstation 4 on käytännössä samassa asemassa kuin Xbox 360 kahdeksan vuotta sitten. Tuolloin Xbox 360 oli halvempi ja pelikeskeisempi verrattuna kalliiseen ja multimediapainotteiseen Playstation 3:een. Tämä antoi Xbox 360:lle potkustartin, jonka turvin se on noussut suureen suosioon. Onkin mielenkiintoista nähdä, toistaako historia itseään - nyt PS4:ää suosien - vai näkevätkö pelaajat sittenkin Xbox Onessa enemmän vastinetta rahalle. Ainakin Microsoftin mukaan hinta on sisältöön nähden edullinen, mutta yhtiön pitäisi vielä todistaa, ettei Kinect ole vain paperinpaino, jos jumppapelit eivät kiinnosta. Microsoftin markkinointiviestintä ei ole tähän mennessä pudotellut yhtä tajuttavia täsmäpommeja kuin Sonyn.

Viimekädessä pelaajat tekevät valintansa kuitenkin pelitarjonnan mukaan. Jos haluaa pelata Haloa, Forza Motorsportia tai Remedyn Quantum Breakiä, Xbox One on luonnollinen valinta. Toisaalta jos Killzone, Infamous tai monituiset indie-pelit ovat sydäntä lähellä, vaaka kallistuu Playstation 4:n puoleen.

Konsolivalmistajien yksinoikeudet ovat avainasemassa, koska lähes kaikki suuret kolmansien osapuolten pelit julkaistaan joka tapauksessa molemmille. Ennen Playstationilta tunnettu Metal Gear Solid -sarja hiipii myös Xboxin puolelle uudessa Metal Gear Solid V: The Phantom Painissa. Samoin Kingdom Hearts III ja Final Fantasy XV tulevat molemmille. Watch Dogsin, The Divisionin ja Mirror's Edge 2:n kaltaiset pelit ovat itsestäänselviä monialustajulkaisuja, ja Halosta tunnettu Bungie puolestaan kehittää uutta Destinyään myös Playstationille.

Hyvistä peleistä ei varmasti tule kummallakaan pulaa, mutta Xboxin voisi ennakoida jatkavan vahvana Pohjois-Amerikassa ja räiskintäpiireissä. Call of Duty ylläpitää läheistä suhdettaan Xboxin kanssa, tarjoten edelleen lisäosansa ensin X:n puolelle, ja sarjan luojien uusi yritys Respawn Entertainment työstää omaa Titanfalliaan yksinoikeudella Microsoftin alustoille. Call of Duty, Titanfall ja Halo ovat teräksinen kolmikko Xbox Onen puolesta.

Toisaalta Sonylla on kaikista konsolijäteistä laajin studioiden verkko, joka on kerta toisensa jälkeen luonut monipuolisia ja monenlaisia laatupelejä. Kaikki eivät ole olleet samanlaisia blockbuster-hittejä kuin Microsoftin isot tykit, mutta katsottaessa PS3:n The Last of Usia, Sly Cooper: Thieves in Timea, God of War III:a ja Gran Turismo 6:tta, on ihan selvää, että näiden tekijöitä ei voi jättää laskuista. Lisäksi Sonylla on avoimempi suhtautumistapa indie-kehittäjiin, ja monet uskovat, että indiessä piilee pelialan tulevaisuuden voima. Niillä voi olla vaikea torjua Xboxin räiskintöjä Amerikassa, mutta Euroopassa tilanne on toinen. Täällä Playstationilla on perinteisesti vahva jalansija.

Mihin väliin Wii U tässä sijoittuu? Nintendolla ei ole ollut paras mahdollinen startti uuteen sukupolveen, eikä se kykene kilpailemaan suorituskyvyssä Microsoftin ja Sonyn kanssa. Kukaan tuskin silti väittäisi, että The Legend of Zelda: The Wind Waker HD näyttää huonolta. Wii U on vasta alkamassa saada kunnollisia pelejä, mutta jo tämän vuoden aikana nähdään Wind Wakerin lisäksi esimerkiksi Pikmin 3, Donkey Kong Country: Tropical Freeze ja Super Mario 3D World. Wii U:ta ei siis kannata lukea ulos kilpailusta. Se eittämättä hakee vähän eri yleisöä kuin muut konsolit, mutta ainakin tasohyppelyn ystävien luulisi olevan Wii U:sta innoissaan.

Kilpailun lopputulosta on mahdoton ennustaa. Lisäksi monet asiat voivat vielä muuttua. Kenties Xbox One oli nettipakkoineen vain pari vuotta edellä aikaansa ja levyjulkaisut katoavat luonnollisesti. Konsolit eivät enää kilpaile vain toisiaan vastaan, vaan peliala on muuttunut radikaalisti edellisestä sukupolvenvaihdoksesta. PC on yllättäen voimissaan, Valve saattaa julkaista Steamboxin ja mobiilipelit näyttävät jo yhtä hyviltä kuin parhaat pelit vuosituhannen alussa. PC:llä ja mobiilissa kehittäjien ei tarvitse painiskella sitä katteita syövää mörköä vastaan, joka myös käytettyjen pelien myyntinä tunnetaan. Pelaajia se tuskin hetkauttaa, mutta tuottajille sillä voi olla merkitystä. Ja konsoli on aina vain niin hyvä kuin parhaat pelinsä.