Kolme muskettisoturia

Jos on sattunut joskus lukemaan alkuperäisen romaanin kolmesta muskettisoturista, kannattaa unohtaa se mahdollisimman nopeasti. Elokuva lainaa lähteeltään lähinnä henkilöiden nimet, tapahtumapaikat ja tarinan kehykset. Rainan katsominen muuttuu huomattavasti nautinnollisemmaksi, kun keskittyy ottamaan näkemänsä pelkästään viihdyttävänä toimintapätkänä.
Ranskan maaseudulla varttunut pojankoltiainen D´Artagnan lähtee Pariisiin onnea etsimään. Alku on kuitenkin kivinen, sillä hän järjestää itselleen kaksintaistelun peräti kolmen entisen muskettisoturin kanssa. Alkuhölmistyksen ja spektaakkelimaisen toimintakohtauksen jälkeen Athos (Matthew Macfadyen), Porthos (Ray Stevenson) ja Aramis (Luke Evans) löytävät itsensä jälleen Ranskan palveluksesta D´Artagnan seuranaan. Romaanissa leijonanosa ajasta kului kulissientakaiseen vehkeilyyn, mutta tämä puoli on elokuvassa jätetty varsin pieneen rooliin. Petollisia henkilöitä kylläkin riittää, kuten vallanhimoinen kardinaali Richelieu Christoph Waltz, moneen suuntaan kumartava Milady (Milla Jovovich) ja yhtä paljon omaa kuin Englannin etua ajatteleva Buckinghamin herttua (Orlando Bloom). Niin paljon kuin vapauksia onkin otettu, yksi romaanin ominaispiirre on tavoitettu. Henkilöhahmot ovat luonteeltaan hyvin samanlaisia kuin kirjassakin.

Elokuvassa haisee raha niin pitkälle, että voi melkein kuvitella dollareista muodostuneen savun leijailevan sieraimiinsa. Värikkyys on aivan omaa luokkaansa niin puvustuksessa kuin lavasteissakin eikä työtunneissa ole säästelty erilaisia yksityiskohtia mietittäessä. Digitaalisia tehosteita suorastaan vilisee, mikä ei ole kovin tavallista historiallisiin puitteisiin sijoitetuissa elokuvissa. Nimekkäät näyttelijät hoitavat työnsä hyvin, ja joukkokohtauksissa koreografiat sujuvat kuin kansantansseissa ikään.

Ohjaaja Paul W.S. Anderson muistetaan varsinkin pelielokuvista Mortal Kombat, Resident Evil ja Alien vs. Predator. Miehen ohjaustyön ongelmana ovat olleet hyvät ideat, joita ei kuitenkaan ole onnistuttu toteuttamaan elokuvan keinoin. Tämä ei vaivaa Kolmea muskettisoturia, mistä olen vilpittömästi iloinen: Andersonilla on sydämessäni erityinen paikkansa Mortal Kombatin ohjaajana.

Kannattaa unohtaa alkuperäistarina ja keskittyä nauttimaan rainasta sellaisena kuin se on. Tällöin Kolme muskettisoturia on erittäin viihdyttävä ja kaikin puolin ammattitaidolla toteutettu suuren budjetin toimintapätkä. Sopii myös todistettavasti naisen kanssa katsottavaksi.