King Arthur: Legion IX on lisää sitä samaa

King Arthur: Knight's Tale oli strategiapeli, joka ei pettänyt. Se tarjosi riittävästi viihdettä silloin kaksi vuotta sitten. Ja nyt on aika palata saman pelin pariin. Mutta ei ihan kuitenkaan. Samankaltaisuuksista huolimatta King Arthur: Legion IX on oma itsenäinen kokonaisuutensa, joka ei vaadi ennakkotietoja aiemmasta pelistä. Ja nyt pelataan epäkuolleilla legioonalaisilla, joita johtaa tribuuni Caius Julius Mento. Tarinassa johdetaan oma joukko pois Tartaroksesta, ja pystytetään ikuinen Rooma Avaloniin ennen elävien pariin palaamista.

Jos on pelannut Knight's Talea niin tietää heti, miten Legion IX toimii. Ytimessä on toki erilainen tarina, mutta ydintoiminnot ovat samanlaiset. Tämän voi nähdä hyvänä tai huonona asiana. Ympäristön tutkiminen ja kenttäsuunnittelu eivät koskaan olleet niitä parhaita puolia Knight's Talessa. Lisäksi tehtävissä sai vastaansa loputtoman määrän pahiksia ilman riittävää mahdollisuutta parantaa itseään välillä. Erilaisia tapoja hahmonkehitykseen on paljon, mutta peli ei opeta niitä pelaajalle riittävän hyvin. Moraalikartta puolestaan on ajatuksena hyvä, mutta pelaajan on päätettävä olla joko hyvä tai paha, sillä vaikeat valinnat eivät ohjaa kumpaankaan suuntaan. Tarinankerronta ei sekään ole niin hyvää kuin voisi toivoa, ja dialogi ei aina tunnu toimivan. Knight's Talessa puutteiden kanssa pystyi elämään, mutta kaksi vuotta myöhemmin samaa on hankalampi sietää Legion IX:ssä.

Taisteluiden osalta Legion IX on mahtava. Eri hahmoista voi koota haluamansa yksikön pelityylin mukaan, vastassa on paljon erilaisia pahiksia ja tarinakin kulkee eri suuntiin. Mukana on siis paljon sellaista, josta voi nauttia. Sen sijaan tekninen suoriutuminen on osa-alue, jonka puutteita ei voi antaa anteeksi. Hahmot juuttuvat kiinni näkymättömiin paikkoihin, käyttöliittymä jumittaa ja kahdesti peli kaatui niin pahasti, että koko PC-myllyni sulkeutui.

King Arthur: Legion IX on lisää Knight's Talea, koska mukana ei ole tarpeeksi sellaista, joka erottaisi uuden vanhasta. Se ei välttämättä ole huono asia, mutta Neocore olisi voinut ottaa hieman enemmän riskejä, jolloin uusi peli olisi tuntunut enemmän omaltaan silkan laajennuksen sijasta.