Killing Floor 3 on raakalaismainen ja kutkuttava jatko-osa

Killing Floor on aina pelisarjana osannut tehdä yhden asian oikein hyvin. On vain kourallinen toimintapelejä, jotka tarjoavat eriin perustuvan "horden" ja selviytymisen samalla tavalla kuin mihin Tripwire Interactive on pystynyt, joten on hienoa kertoa, että Killing Floor 3 tarjoaa lisää sitä samaa, mistä jo pidetään.

Hiljan varmistettiin, että Killing Floor 3 saapuu PC:lle ja konsoleille 25. maaliskuuta, mutta julkistusta ennen pääsin testaamaan peliä ennakkoon moninpelin merkeissä, jossa taisteltiin zedin joukkoja vastaan kera luovan ohjaajan Bryan Wynian. Alusta alkaen kaksi asiaa erottui joukosta. Ensinnäkin se painopiste ja se, miten Tripwire ei tuhlaa aikaa laittaakseen pelaajan mukaan toimintaan. Sekunneissa kentän lataamisesta väkivaltaiset ja kauhistuttavat oliot alkavat vyöryä päälle, ja näin on pelaajien yhdessä selviydyttävä ilman tarvetta edes puhua keskenään. Toinen erottuva asia oli tunnelma ja teema. Killing Floorin teema on keskeinen, sillä nyt ollaan tiiveissä kentissä, jotka ovat väärällään olioita, jotka jättävät taakseen verilammikoita ja muuta kaameaa. Killing Floor 3 ei ole sellainen, jota pelataan isolta ruudulta isoäidin luona, mutta iltaisin kavereiden kanssa on selvää, ettei vastaavaa horde-peliä ole muualla tarjolla montaa.

Tämä ennakko keskittyi suurimmaksi osaksi moninpelin pelattavuuteen ja saamaan ennakkomakua toiminnasta. Tripwire kertoi, että pelissä on muuttuva tarina, ja että monet osatekijät ja suunnitteluratkaisut antavat pelaajan kokea tarinan tavalla, joka edelleen selittää rujon pelisarjan aiempien pelien tarinaa. Kuitenkaan tässä ennakossa se ei ollut pääasia, joten on aika siirtyä eteenpäin.

Pelattavissa oli kuusi hahmoa, joista jokainen oli kovin erilainen. Foster esimerkiksi on kovin tavanomainen juokse ja ammu -hahmo rynnäkkökivääreineen ja on parhaimmillaan ampuessaan ja aiheuttaessaan kaaosta, kun taas Lunaa kuvaillaan enemmänkin tarkasti ampuvaksi, ja kyllä, se tarkoittaa, että hän on oiva valinta niille, jotka nauttivat tarkasti ampumisesta. Neljä hahmoista olivat perinteisempiä Killing Floorin arkkityyppejä, ja kaksi muuta olivat moderneja lisäyksiä, on se sitten Nakata the Ninja, joka loistaa miekoin ja kunain kera unohtamatta muita shinobin aseita, tai sitten Obi the Medic, joka saattaa ratkaista tehtävän tarjoten parannusta silloin, kun zedin olioita puskee liiaksi päälle. Tärkein asia huomata on, että vaikka jokainen hahmo tekee sitä omaa vahinkoaan, selviytyy ja tarjoaa tukea muille kuin myös käyttää omia erityisiä kykyjään passiivisesti ja aktiivisesti, ja näin jokainen loistaa sillä omalla taistelutyylillään, ei Tripwire rajoita aseiden käyttöä vain yhdelle hahmoluokalle. On mahdollista pelata Fosterina ja käyttää katanaa, tai olla tulimainen Firebug ja käyttää tarkkuuskivääriä. Valinta on pelaajan käsissä.

Keskusalueella ihmettelyn jälkeen on aika aloittaa kartalla, jossa pelaaminen todella alkaa. Killing Floor 3 on erittäin perinteinen eriin luottava horde-peli, jossa ei ole oikein muuta tekemistä kuin selviytyä. Mukana on kyllä lisähaasteita ja tehtäviä, joissa keskittyä siihen isompaan tarinaan, mutta suurin osa toiminnasta on vain aalloittain puskevien zed-olioiden pieksentää ja pisteiden keräämistä, jotta voi ostaa uusia aseita, parantaa jo valmiita aseita, vahvistaa haarniskaa, kerätä ammuksia ja testailla uusia laitteita. Ymmärrän, että pelkona saattaa olla pelin pitkäikäisyys, kun edistyminen on varsin höllää, mutta sen voin myös sanoa, että Killing Floor 3:n toiminta on hyvin välitöntä, usein haastavaa ja hyvin sinne toimintaan pelaajan vievää jopa siinä määrin, ettei ole aikaa miettiä muuta kuin sitä selviytymistä.

Ensimmäinen zedien aalto tuo vastaan varmaankin ne tavallisimmat clotit, joskin mukana on vähän muutakin ja vaarallisempaa pahistelemassa. Ajatuksena on päihittää kaikki zedit kuolematta erän suorittamiseksi, ja ensimmäinen aalto ei ole kummoinen haaste. Kun aaltojen tullessa zedien lukumäärän kasvaessa ja monipuolisuuden lisääntyessä haaste kasvaa merkittävästi, ja muutaman erän jälkeen pelaaja onkin jo pulassa. Kun on päihittänyt kolmannen fleshpoundin, yhdeksän bloatia, armeijallisen cloteja ja joukon crawlereita, on jo saanut käsityksen siitä, millainen kokemus Killing Floor 3 on. Ja kannattaa sanoa sekin, että pelissä on lukuisia vaikeustasoja, joten on mahdollista pelata tavallisella tai sitä alhaisemmalla haasteella, tai sitten lähteä haastamaan itseään oikein kunnolla kovemmilla vaikeustasoilla.

Zedejä vastaan on hienoa taistella, sillä niistä purskahtaa verta ja suolenpätkiä haulikon osumasta, tai kun kirurgisen tarkasti poistaa raajoja teräaseilla. Ampuminen on sekin hyvää ja tuntuu tiukalta, sillä iskevät aseet ja työkalut saavat toiminnan tuntumaan enemmän raa'alta ja jännittävältä. Sen sanon, että aseiden vaihtelevuus on lupaavaa ja osoittaa, että Tripwirella on paljon ajatuksia, huomasin kuitenkin, että päivityselementit ja pelin sisäinen kauppa olivat jokseenkin vajaita, sillä se pyytää pelaajaa innostumaan "päivitetyn" aseen ostamisesta, jonka ainoa ero on se, että tarkkuus on hieman parempi, tai että suujarru tekee aseesta "modatun". Kokemukseni Killing Floor 3:n parissa oli sellainen, että aseet ovat aseita, eikä niiden eri versioilla ole paljoakaan eroa asetyyppien kesken, sillä kaikki ovat jokseenkin tehokkaita zedien tuhoamisessa.

Muutamana lisäpointtina koskien toimintaa on syytä mainita muuttujat ("modifiers") ja toisaalta Zed Time. Jokaisessa erässä tehtävä eroaa edellisestä, sillä mukana on satunnainen Mutation. Voi siis odottaa lisää ja vaihtelevia zedejä seuraavaan erään, mutta samalla voi joutua hoitamaan myös erällisen lisää crawlereita, ja samalla tulivahinko tekee enemmän tuhoa. Moinen siis muuttaa jokaista erää, ja pitää pelaajat varpaillaan. Onneksi apuna lisähaasteen voittamiseen on mukana Zed Time, jolloin koko peli hidastuu pelaajia lukuun ottamatta. On siis mahdollista tuhota nopeasti koko joukko zedejä, kun ne eivät voi taistella takaisin, ja näin pelaaminen on hyvin viihdyttävää, olkoonkin että on ilmeisesti mahdotonta strategisesti ajoittaa keinon käyttöä.

Lyhyen testaamisen aikana Killing Floor 3:n parissa on selvää, että tämä peli on viihdyttävä niille, jotka haluavat brutaalimpaa ja vaativampaa horde-pelaamista. Tämä on kieroutunutta, taktista ja jännittävää menoa, ja näyttää sekä kuulostaa mahtavalta kera kauhistuttavien grafiikoiden, joka tekee vaikutuksen. Kysymyksiä on edelleen ilmassa, mutta kymmenet erilaiset zedit ja julkaisun jälkeinen tuki, joka Wynian mukaan on parempaa kuin Killing Floor 2:ssa, on näin selvää, että se seuraava osa on jotain kivaa sarjan faneille: uutta ja vanhaa, mutta odottamisen arvoista.