Grand Theft Auto IV
GTA IV on jo jokseenkin vanha peli, mutta ei missään mielessä huono. IV on edelleen, lähes kymmenen vuoden jälkeen, Rockstarin toiseksi uusin Grand Theft Auto -peli. GTA IV sijoittuu kolmannesta osasta tuttuun Liberty Cityyn, mutta muuta samaa peleissä ei olekaan. IV on todella realistiselta vaikuttava, monipuolinen, pitkä ja ennen kaikkea hyvä peli. Siitä huolimatta pelissä on omat vikansa, eikä niitä kannata vähätellä.
IV alkaa sillä, kun Niko Bellic, pelin venäläistaustainen päähenkilö, saapuu laivalla Amerikkaan rahan, onnen ja rakkauden perässä. Nikon serkku Roman Bellic odottaakin meitä satamassa ja ottaa meidät avosylin vastaan. Ajelu Romanin kanssa Liberty Cityn läpi tuo esiin pelin samankaltaisen mutta silti monipuolisen pelialueen; Liberty City on oletettavasti täynnä ihmisten rakennelmia ja luontoa on todella vähän, mutta kolmen (käytännössä neljän) saaren jaossa tulee selville miten raha on jakautunut kaupungissa: keskimmäinen saari on täynnä korkeita pilvenpiirtäjiä, välkkyviä neon-kylttejä ja siellä sijaitsee puistokin, kun taas itäisimmässä saaressa on rähjäisiä pikkukerrostaloja, ja läntisimmän saaren pohjoisosassa elää kaupungin mafiosot ja muut elantonsa vähän hämärästi tienanneet, eteläpuolella taas sijaitsee tehtaita sekä vankila.
Pelialue on värillisesti lähes pelkästään harmaan eri sävyjä, mutta siitä huolimatta opin pitämään siitä paljon. Alueet ollaan suunniteltu erittäin hyvin sekä pelin arkkitehtuuri on kaunista katseltavaa.Värittömyydestä huolimatta alue tuntuu elävältä ja tiheältä kuten kaupungin esikuvakin. Peli näyttää kauneimmat hetkensä ehdottomasti yöaikaan, jolloin kaupungin keskusta täyttyy kymmenistä erivärisistä neon-valoista ja kaupungin helmi, Empire State Building hohtaa kauniin violettina. Pelialue on pieni, muttei liian pieni ja huomattavasti täyteen ahdetumpi kuin GTA V:ssä. Liberty Cityssä ei käytännössä ole lainkaan turhalta tuntuvaa aluetta, sillä jokaisessa kartan kolkassa on jotain puuhasteltavaa. Oli se sitten keilailua tai lentokentällä poliiseilta pakeneminen.
Tarina oli yllättävän pitkä, allekirjoittaneella meni vajaa 25 tuntia suorittaa pelkästään pääjuoni tekemättä lähes mitään muuta. Juoni oli suhteellisen hyvä kokonaisuudessaan, mutta pelin puoliväli oli turhan irrallinen verrattuna muuhun. Pelin alkupuoliskolla tutustuttiin esimerkiksi Dimitriin, joka yhtäkkiä katosi jonnekkin, kunnes yllättäen pelin loppupuolella hän taas ilmestyi tyhjästä Nikon riesaksi. Romanin kanssa kävi vähän samalla tavalla, joka oli puolen välin paikkeilla vain puhelimitse yhteydessä Nikoon. Keskipelin tehtävät ja hahmot olivat muutenkin kaikkein tylsimpiä ja helpoiten unohdettavia. Esimerkiksi IV:n alkupuolella esiintyneet hahmot kuten Roman ja Jacob ovat niin mielenkiintoisia persoonia ettei niitä unohda helpolla. Liberty Cityn keskustassa lymyilleet hahmot ovat taas todella persoonattomia, kuten eräs poliisi joka voisi esiintyä lähes missä vain pelissä. Päähahmo, Niko, oli kuitenkin kiehtova hahmo siitä huolimatta, että hän vaikutti kovin kylmäveriseltä tappajalta suurimman osan ajasta. Silloin kun hän näytti kuorensa alla olevia tunteita, hän todella tarkoitti sitä mitä sanoi.
Grand Theft Auto IV:n tehtävät ovat ns. "old school" tyyliä, eli erittäin avoimia lähestymistyyleiltään verrattuna viidenteen osaan. Harmillisesti tällainen lähestymistyyli tehtäviin tuntuu nykyään todella vanhanaikaiselta, ja tämän takia suuri osa tehtävistä vaikuttaa myös itseään toistavilta. Esimerkiksi auton varastaminen tuntuu jo kolmannella kerralla todella tutulta, kun tehtävänanto on jokaisessa "aja paikkaan x, tapa henkilöt, varasta auto, tuo paikkaan y". Tämä on lähes joka tehtävän resepti, mutta onneksi vaihtelua löytyy edes jonkin verran eikä joka tehtävän pääpointtina ole tappaminen. Tehtävien joukosta erottuu muutama ylitse muiden, joka on pelille kuin pelille hyväksi. Omia suosikkejani ovat mahdottomaakin mahdottomampi Snowstorm, erittäin luova Lure sekä klassikot kuten Three Leaf Clover ja A Dish served cold.
Pelimekaniikat ovat myös hitusen kulahtaneet ajan saatossa. Yleisesti ammuskelumekaniikat toimivat edelleen suhteellisen hyvin eikä eroa ole paljon uusimpaan osaan verrattuna. Lähitaistelussa olisi parantamisen varaa, mutta onneksi pelissä ei painoteta lähitaisteluun kummemmin. Hahmon liikkuminen on kuitenkin hitusen töksähtelevää eikä aina tuota parasta lopputulosta niin kuin ei ajaminenkaan. Ajomallinnus on omasta mielestäni huonointa koko pelisarjassa. Urheiluautojakaan ei saa käännettyä 90 asteen mutkasta ellei nopeus ole matelutasolla. Citymaasturit kippaavat ympäri valtatien liittymäristeykseen ajaessa aivan kuin painopiste olisi auton katossa. Auton kääntäminen on oikeasti niin vaikeaa, että jopa veneellä olisi helpompi tehdä u-käännös. Yli 30 mailin tuntinopeudella kääntäessä on vain parasta toivoa että vastaantulevia autoja ei ole, tai mieluiten toivoa ettei mutkia ole.
Ääninäyttelijöiden valitsemisessa ollaan onnistuttu erittäin hyvin. Niko Bellicin ääninäyttelijä tekee aivan uskomattoman hyvää työtä, eikä Roman, Jacob ja muut pelin hahmot ole kaukana jäljessä. Niko ja Roman kuulostavat oikeasti venäläisperäisiltä, ja Jacob kuulostaa hassulla aksentillaan varustettuna jokseenkin tyhmältä, mutta mukavalta tyypiltä. Erilaisten hahmojen kattava kirjo on todella mukava asia, sillä joukosta löytyy takuulla oma lemppari ja inhokki. Radiokanavia selatessa on täysin sama juttu, suuri kirjo erilaisia kanavia takaa sen, että jostain tulee aina edes jollain tasolla mielenkiintoista kuunneltavaa. Pelin taustamusiikeille myös iso plussa, etenkin pelin tunnari on todella tarttuva.
Kuten jo mainitsin, niin pelin päätarinaan menee suurinpiirtein kolmisenkymmentä tuntia, mutta peli ei lopu siihen. GTA IV:stä löytyy muutamia erilaisia sivutehtäviä, esimerkiksi katukisailua, autojen varastamista sekä salamurhatehtäviä. En ole itse vielä kuluttanut näihin aikaa, mutta uskon että niistä irtoaa helposti viidestä kymmeneen tuntia mielenkiintoista pelattavaa. Näiden jälkeen on vielä pikkupuuhasteltavaa, kaverien kanssa keilailua ja sen sellaista. Harmillisesti pelissä ei ole oikein mitään mihin tuhlata tarinan aikana kertynyttä rahaa, sillä sitä kertyy puolesta miljoonasta miljoonaan ja pelin kalleimmat esineet ovat aseet. Olisi ollut mukavaa jos olisi ollut esimerkiksi muutamia ostettavia asuntoja Liberty Cityn pilvenpiirtäjistä tai ravintoloita tai autotalleja.
Kokonaisuudessaan kyseessä on yksi parhaista avoimen maailman peleistä, muttei todellakaan paras GTA. Vaikka moni vihaa IV:n betonihelvettiä, opin itse pitämään siitä paljon, mutta ajomallinnus ja turhan yksitoikkoiset tehtävät verottavat kokonaisuudesta. Ääninäyttely, hahmot ja tarina olivat kuitenkin suurimmaksi osaksi onnistuneita. Kaikesta huolimatta sanoisin että GTA IV nappaa paikan kolmen parhaan GTA pelin joukosta.
Hyvää
Pitkä tarina
Paljon tekemistä kauniissa avoimessa maailmassa
Hahmojen kirjo
Ääninäyttely ja musiikki
Huonoa
Tehtävät toistaa itseään
Ajomallinnus ei kolahtanut
(Tarinan puoliväli ns. "filleriä")
Arvosana: 9