Suomi
JäSENARVIO

Dragon Age: Inquisition

Vihdosta viimein tuli energiaa kirjoittaa arvio, ja sekin Nightbringerin ansiosta. Arvioitavana nyt onkin oma vuoden peli, uuden Alienin kanssa.

Tarinaa alkaa, kun Fereldin maassa tapahtuu suuri räjähdys, jonka aiheuttamana syntyy portaali demonien maailmaan. Portaali oletettavasti alkaa syökseä verenhimoisia demoneja ympäri maailmaa. Pelaajan itsensä luoma hahmo taas on ainoa räjähdyksestä selvinnyt henkilö, jota tästä syystä aluksi epäillään räjähdyksen synnyttäjäksi. Onneksi pelaajan hahmo onkin Dragon Age pelien pyhyyden lähettiläs, tai sellaisen kuvan ihmiset saivat. Hänellä on merkintä kädessä, jolla voi sulkea portaaleja, joita maailmaan avautuukin reilusti.
Fereldin lisäksi pelaamaan pääsee myös Thedasin maailman toisella alueella Orleaisilla.

Näin peli alkaa hitaasti, mutta varmasti, ja useat ominaisuudet avautuivatkin vasta parinkymmenen tunnin pelaamisen jälkeen, mutta se johtuikin varmaankin siitä, että jumitin sivutehtävien tekemiseen ja maailman tutkimiseen. Ja, ah, se maailma. Pelin maailmasta on luotu graafisesti hyvinkin kaunis ja yksityiskohtiin on panostettu, sillä maailma on hyvin elävä ja tutkiminen palkitsee kauniilla maisemilla ja mielenkiintoisilla raunioilla. Lorea avaavaa tekstiä löytyy enemmän kuin useasta kirjasta ja omiakin spekulaatioita voi luoda. Tietoa ja tekstiä onkin järkyttävä määrä, jos ei ole aiempia pelannut ja maailma on uusi ja tuntematon. Itsellä ainakin tuli jo ensimmäisen tunnin jälkeen tietoräjähdys päässä. Pelin maailma on useassa osassa, ja niitä saa avattua sotapöydän tehtäviä tekemällä. Sotapöytä onkin melko iso osa peliä, vaikka se onkin hieman ontto. Sotapöydällä lähetetään apulaisia tekemään erilaisia tehtäviä ympäri maailmaa, ja apulaisen joka lähtee saa valita. Erot tosin ovat vain ajassa, jonka tehtävä vaatii ja saatavien bonusten määrässä.

Vaikka maailma onkin jaettu osiin, on osat hyvin suuria, ja itse en ole tutkinut täysin vielä pelin ensimmäistäkään aluetta, mutta suurimman osan jokaisesta alueesta kuitenkin. Jos maisemista ja hienoista paikoista pitää, on tutkimusmatkailu alueilla varsin palkitsevaa. Uutta armoria, asetta ja muuta krääsääkin löytää paljon. Harmiksi usein samoja esineitä. Temppelien ja luolien tutkiminenkin on hauskaa ja niissä saattaapi välillä olla pieniä yksinkertaisia puzzleja tai tiettyjen esineiden löytämistä päästäkseen ovesta eteenpäin. Tämä lisää pelikelloon paljon, vaikka ylimääräinen aika onkin melkolailla saman toistamista. Itseä ei toisto ole tähän mennessä vielä haitannut paljoakaan, vaikka jo 50h on pelikellossa.

Pelin roolipeluu-systeemi on tuttu jokaiselle. Voit ostaa krääsää, myydä sitä, rakennella sitä itse materiaaleista, löytää sitä ja saada sitä palkinnoksi. Hahmojen roolipuut ovat erilaisia jokaisella hahmoluokalla, mutta ikävä kyllä taidot eivät loppupeleissä kovin erilaisia ole. Itse pelasin maagilla, jolla pystyy panostamaan jää, tuli, sähkö ja henki voimiin. Itse päädyin parantelemaan noita kaikkia yhtä paljon, enkä panostanut mihinkään tiettyyn.
Pelaajan kanssa on aina (halutessaan) mukana taistelemassa kolme muuta hahmoa, jotka saa yleensä valita. Hahmojen määrän saa myös useimmiten valita, nollasta kolmeen. Hahmoilla on reippaasti, lähes loputtomasti dialogia sanottavanaan, ja pidän pelin ideasta, että voi valita oikeastaan kaiken mitä sanoo. Usiemmiten otan tietysti parhaan vaihtoehdon, mutta välillä reaktioni pakottaa ottamaan vähemmän viehättäviä vaihtoehtoja. Tarinaa onkin paljon ja Inquisition järjestön johtaminen sen alkutaipaleesta suureksi liittoumaksi on hieno matka täynnä politiikka, uskontoa ja taistelua.

Taistelu onkin sitten kaksipiippuinen juttu. Mielestäni se toimii hyvin ja on nätin näköistä, mutta se on helpommilla vaikeustasoilla oikeastaan hyökkäysnapin ja satunnaisesti kykynapin painamista. Itse rakastuin eniten maagilla taisteluun. Maagi ei ole kovin vahva, mutta loitsut yleensä ovat ja taiat (niin hyökkäys, kuin myös kyky loitsut) voi loitsia kaukaa.
Pelin ääninäyttely on tasoa ok/hyvä. Se ei ole erikoista, ja pari henkilöä ärsyttää, mutta hyviäkin suorituksia löytyy. Tekniikkakin on hyvää, vaikkakin vähän huttuilevaa välillä. Esimerkiksi huulisynkronointi toimii välillä hyvin ja välillä oudosti, tai väärään aikaan.

Mutta kaikenkaikkiaan pidin tästä pelistä paljon, ja kuten alussa sanoin, se jakaa vuoden pelin tittelin Alienin kanssa. Alienissa oli vähemmän tekemistä, mutta se on Alien, ja kauhupeli, joten oli pakko itselle ottaa se tämän kanssa parhaiden joukkoon.
Dragon Age: Inquisition on näin yleensäkkin pitkästä aikaa roolipeli, joka tuli pelattua tarinalta kokonaan ja jota tulee tahkottia vielä ehkä jopa kymmeniä tunteja.

Hyvää:
-Tarina, lorea paljon
-Nätti kuin kultainennoutaja auringossa
-Tutkittavaa paljon
-Palkitsee tutkimisesta jo nätteydellään
-Taistelu toimivaa
-Vaihtoehdot ja valinnat
-Craftaus systeemi

Huonoa:
-Taistelu hieman tylsää
-Hyvät aseet maagille harvinaisia
-Huulisynkki vaihteleva ja näkymättömiä seiniä välillä löytyy (onneksi ei paljoa kaikilla alueilla)
-Paljon toistoa
-Jos ei maisemat ja temppelit kiinnosta, niin tutkimisessa ei palkitsevin peli kuitenkaan


Kommentoi, jos lystäät. Luultavasti arviosta jäi jotain sanomatta, mutta eiköhän tärkein tullut. :) Ciao!

Keskiarvo: 9/10
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10