Transformers

Kun 2000-luvun alussa Transformerit, nuo muuntautuvat jättiläisrobotit nousivat haudasta Armada-sarjan ansiosta, niin välittömästi seurasi Hasbron leluarmeija sekä nyt Melbourne Housen comebackinä toimiva kolmannen persoonan räiskintäpeli.

Suursota pienistä roboteista

Klassinen Transformers -tarina jyllää pelin taustalla. Hyvien Autobottien ja pahojen Decepticonien sota pohjautuu yksinkertaiseen ideaan, joka ei sinänsä paljoa säväytä, mutta tarinaa siivitetään uskomattomilla välianimaatioilla. Miljoona vuotta sitten sisällissota oli pahimmillaan, ja sodan pelinappuloina toimineet pienet Mini-Conit lähetettiin pois Transformereiden kotiplaneetalta, Cybertronilta. Sen jälkeen jatkuneessa sodassa Autobotit olivat jääneet tappiolle ja juuri Optimus Primen viimeisillä hetkillä Cybertroniin saapuu viesti Mini-Conien olinpaikasta. Niinpä kaikki suuntaavat heidän ikuiselle taistelutantereelleen - Maahan.

Mini-Coneja metsästetään ympäri maapalloa erilaisissa olosuhteissa aina Alaskasta Pääsiäissaarille. Aikanaan Autobotit löytävät Mini-Conit joista tulee heidän "kumppaneja", eli ne roikkuvat kannuksissa kokoajan ja tarpeen tullen kaveri hyppää Autobotin niskaan ja luo Powerlink -tilan jolloin viholliset hidastuvat ja tulitus tehostuu, mutta tämä kuitenkin verottaa terveyttä.

Kun sitten löytää Mini-Con "laatan", niin se avataan ja pikkubotti nousee sen sisältä. Normaalit Mini-Conit vastaavat eri aseita ja välineitä, kuten tarkkuuskivääri, ohjukset, haarniska tai vaikka henkiinherätys. Löytämismahdollisuuttakin on rajoitettu sillä joihinkin paikkoihin on lennettävä tai sitten tarvitaan hyppäämisboosti, jotka kumpikin löytyvät seikkailun aikana, jolloin on hyvä käydä kurkkaamassa vanhoja paikkoja. Mini-Coneja voi olla mukana kerrallaan neljä, joita käytetään PS2-ohjaimen takanappuloista. Mini-Conit täyttävät Autobotin voimavaroja jotka eivät ole rajattomat, joten kaikkia parhaita aseita ei voi ottaa mukaan kerralla. Sitten kun Mini-Con on löydetty, niin se siirtyy tukikohtaan tai sitten sen voi suoraan ottaa käyttöön asevalikoimaan. Mini-Coneja on neljän värisiä, eikä niillä ole sen suurempaa merkitystä paitsi, kun on kaksi samaa, niin saa lisäenergiatasoja. Kolmella Powerlink -tila kuluttaa vähemmän elinvoimaa, ja neljällä samalla aseet latautuvat nopeammin.

Kerättävänä on myös Data-Coneja, joilla voi avata extroja päävalikkoon. Extroista löytyy mm. TV -mainoksia, lelujen kuvia, välianimaatioita ja musiikkeja. Data-Conit hohtavat kuin Mini-Conitkin, joten useimmiten Data-Conin löytää vahingossa kesken kaiken muun.

Muuntaudu!

Autobot -tukikohdasta valitaan haluttu hahmo kolmesta vaihtoehdosta. Valittavina ovat Optimus Prime, Autobottien johtaja, joka muuttuu amerikkalaiseksi rekaksi. Optimus on tehokkain kaikista Autoboteista, vaikka onkin äärimmäisen hidas. Hot Shot ryhmän alokas on nopea, helppo hallita ja sillä on Optimusta vähemmän Mini-Con kapasiteettia. Hot Shot on tosin heiveröinen kuin mikä eli se ei kestä raskasta tulitusta kovin pitkään. Viimeisenä on Red Alert, joka jää usein huomioimatta sillä se ei loista juuri millään osa-alueella. Red Alert on kaikkein kestävin, ja sillä on saman verran Mini-Con kapasiteettiä, kuin Hot Shotilla.
Pelaaminen on hyvin juuri sopivan haastavaa, kun ohjaus on hiottu täydellisyyttä hipovaksi. Kun aseet löytyvät takanapeista, ja muuntautuminen suoritetaan yhdellä napinpainalluksella. FPS -kuvakulma on helposti saatavilla, ja niin pikaisetkin tähtäykset onnistuvat. Vaikeustasokin on juuri kohdallaan, mutta sitä voi halutessaan nostaa jolloin pomovastukset saavat lisäpuhtia. Normaalisti heikot viholliset juoksevat karkuun hakemaan apuvoimia, mutta vaikeustasoa nostettaessa rivivihollisista tulee aggressiivisempia eivätkä ne juuri muita kaipaa. Myös Mini-Conien löytäminen hankaloituu vaikeustasoa nostettaessa, kun ne pusikkoihin piiloon.

More than meets the eye?

Maailma on kaikkein näyttävin osa-alue kokopelissä, sillä sen jokainen kolkka on hiottu huippuhyväksi. Pelin pieni polku johtaa joka ikiseen väijytykseen, mutta nämä voi osassa kentistä kiertää samoamalla syrjäisiä kolkkia pitkin. Alueet ovat hyvin laajoja eikä näkymättömiä seiniä löydä, kuin lentämällä. Jos yhtään näkee vaivaa, ja raaskii kavuta Amazonin metsikön läpi kukkuiden huipulle ja kun katsoo ympärilleen, niin maisemat ovat sitä luokkaa, että tämä innostaa koluamaan jokaisen kukkulan huipun.

Kentät johtavat useimmiten pomotaistoon jonkun Decepticonin kanssa, jolloin kaikki pakotiet sulkeutuvat. Pomotaistot ovat aina äärimmäisen haastavia ja ne voivat viedä useita yrityksiä ja raivokohtauksia. Vastassa ovat Cyclonus helikopteri ja Starcream hävittäjä sekä tietysti tankkina esiintyvä Decepticonien johtaja - Megatron. Suurin pomotaisto on kuitenkin avoimella Atlantin merellä, jossa valtava lentotukialus Tidal Wave on tuhottavana. Alus muuntuu jättimäiseksi robotiksi, joka sitten ampuu karmeasti ulisevia jättiohjuksia. Taistoa hankaloittaa se, että Autobottien aseiden kantama ei yllä Tidal Waven ainoaan heikkoon kohtaan - päähän, mikä tarkoittaa että on yritettävä tähdätä pienten kukkuloiden päältä.

Kaikki kentät on täytetty sadoilla Decepticloneiksi kutsutuilla alkeellisilla roboteilla, jotka käyvät tykinruuasta. Useimmiten kun pelaaja kävelee tyhjään, aukeaan kohtaan niin jostakin lentää alus joka tiputtaa pataljoonan erilaisia vihollisia tuhottavaksi. Robottien voimakkuus vaihtelee radikaalisti sillä jokainen omaa tiettyjä hyökkäystyylejä ja soveltuu tietynlaiseen ympäristöön. Alussa ei tietenkään tule vastaan tehokkaimpia tulittajia vaan vastassa on surkeita botteja jotka voi kätevästi jyrätä ajoneuvotilassa. Myöhemmin vastaan tulee kestäviä jättikätyreitä ohjuksilla varustettuina sekä pikanopeita miekkailijabotteja. Decepticloonit ovat myös älykkäitä taistelijoita, sillä ne lähtevät usein hakemaan apuvoimia suuremmilta Decepticlooneilta tai sitten ne tekevät suuremman luokan hälytyksen ja pian varomattomalla hyökkääjällään on kädet täynnä työtä. Ne myös osaavat myös hakeutua suojaan tai sitten vaikeammilla vaikeustasoilla käydä päälle

Audiovisuaalisesti peli on loistavaa tekoa, kun kuva on selkeää ja nopeasti päivittyvää PS2:sen huippuluokkaa. Transformersissa jokaisessa kentässä on muutama tunnusmusiikki, joista ei kyllä jää valitettavaa, sillä ne ovat todella hyviä. Extragalleriastakin löytyy myös muutama ylimääräinen kappale. Transformers on hieman tylsää juontansa lukuun ottamatta uskomattoman kiehtova peli. Sen täydellinen pelaaminen vaatii monia taitoja, sillä pelissä on useisiin genreihin viittaavia piirteitä. Se on silti yksi parhaimmista kolmannen persoonan räiskintäpeleistä ja mikä parempaa se on myös yksi komeimmista PS2 -peleistä.