Red Faction: Guerrilla

Kuka olisikaan arvannut, että olisin Infamouksen sijasta ostanut Red Faction: Guerrillan. No en minäkään arvannut, mutta näinpäs pääsi käymään, mutta ostostani en ole katunut, en sitten tippaakaan, sillä sen verran hyvä teos on kyseessä, että ei parane jättää sivuun. Peli on Volitionin tekemä niinkuin pelin aijemmatkin osat, mutta nyt pelin kameramies on siirtynyt ensimmäisestä persoonasta, kolmanteen persoonaan eli pelaajan selän taakse, mutta silti irtaimistoa ja muuta kalustuoa aina pikkuisesta aidasta isoon siltaan voi tuhota, mutta tällä kertaa Marsin maastoa ja kallioperää ei voi tuhota tai kaivaa tunnelia ja myös Marsissa saa mennä GTA-tyyliin vapaasti eli kyseessä on erinomainen hiekalaatikko-peli.

"Ain laulain työtäs tee..."

Kuten perinteisiin kuuluu niin pelaaja asetetaan mainarin saappaisiin ja tälläkin kertaa kapinoidaan ja periaatteessa johdetaan vastarintaliikettä, mutta tällä kertaa vastassa ovat Earth Defence Forcen eli EDF:n kelmit, jotka ykkösosaa pelaajat muistanevat Marsin pelastajina, mutta kuitenkin ahneus ja valta manipuloivat heidät ja alkavat käyttäytyä yhtä väkivaltasesti ja röyhkeästi, kuten entiset Marsin valtakunta eli lähtöpisteessä ollaan, taas kerran.

Mutta pelin päähenkilö, jota pelaaja myös ohjaa on Alec Mason, jota ei tämä kapinointi sen enempää kiinnosta ja luottaa sokeasti EDF:ään, mutta kun EDF tappaa Dan Masonin eli Alecin veljen, niin silloin hän vasta huomaa, että EDF on vihollinen, ai että kuinka tavallista. Eli juoni ei ole pelin parhaimmistoa.

Pelaajan käteen isketään heti pelin alussa moukari, jolla saa kiitettävästi rakennuksia ja sun muita ihmisien rakennelmia kasaan. Josta mieleen muistuikin, että kun pelasin tuota peliä noin vähän alle puolessavälissä kun olin, niin minun piti tuhota noin 50-100 metriä pitkä silta jossa oli kaksi leveää kaistaa. Ja huomasin, että minulta oli räjähteet loppu ja jouduin sen lekalla hajoittamaan kyllä siinä aikansa kesti, mutta se oli sen arvoista. Omasta mielestäni melkein jok`ikinen taistelu ja tuhoaminen tuntui kerta toisensa jälkeen yhä enemmän eeppiseltä(Kuten täällä sivustolla yksi käyttäjistä sanoikin, joka piti aivan paikkansa)

Tehtävät ovat kivoja ja monipuolisia. Tarina tehtävien lisäksi pelissä on myös sivutehtäviä. Sivutehtäviäkin on monia esimerkiksi Guerrilla-vastarintaliikkeen tyyppejä pelastettava EDF rakennuksesta ja saatva turvataloon, tai sitten Demolitions tehtäviä, joissa vaikka pelaajalla on 12 propaani tynnyriä ja pistooli, jossa on vain yksi panos, kivaa ja pientä ongelmanratkontaa mukana.
Tai sitten täytyy tuhota tiettyjä EDF rakennuksia. Tässäkää ei ollut läheskään kaikkia ei puoliakaan. Tehtävien tekemisessäkin on monta eri vaihtoehtoa, hyvä esimerkki oli tehtävä, jossa piti ampua 9 eri ihmistä, jotka olivat rakennuksessa ja vieressä oli toinen rakennus, niin olisin ihan hyvin voinut mennä rakennukseen jossa kohteet oli niin aseet laulaen ja jakelemaan otsanappeja tai sitten räjäyttänyt koko rakennuksen heidän niskaansa, mutta teinkin niin, että menin viereiseen taloon ja ammuin kaikki tarkkuuskiväärillä. Yksi ikimuistoisista tehtävistä.

Aseitakin pelissä kiitettävä määrä, mutta jotkin ovat melko turhia esimerkiksi "Enforcer", joka ampuu jotain pikkuisia paukkuraketteja on todella turha vehje, koska se on ensinnäki tehoton, mutta sitten taa panoksia on paljon saatavilla, myös peli pitää kirjaa pelaajan tekemisistä esimerkiksi tapoista, kävelymatkoista, kuolemista ja aseista. Itse kun katsoin mikä on lempiaseeni pelin mukaan niin se oli yllätys, yllätys moukari, sillä välill'ä en muuta sodissa ja sun muissa rähinöissä tehnytkään kuin juoksi EDF kätyreiden iholle ja pamautin lekalla suoraan lärviin, jonka jälkeen tunnelma oli pilvissä ja olin valmis juoksemaan toisen nilkin kimppuun.

Mars on jaettu viiteen eri sektoriin Parkeriin, Dustiin, Badlandiin, Oasis:seen, Free Fire Zoneen ja EOS:siin. Jotka pitää kaikki vallata, mutta jokaisessa on ensiksi nostettava Colonistien ja Guerrilla:jen moraalit kattoon ja samalla laskettava EDF kontrolli mittaria nollille, tämä jälkimmäinen tapahtuu ihan yksinkertaisesti tehtäviä suorittamalla, mikä liittyy jotenkin EDF:ään tai sitten tuhoamalla Propagandaa(isoja mainoskylttejä). Tai sitten tuhoamalla EDF:än omaisuutta, kuten rakennuksia, kulkuneuvoja ynnä muuta sellaista.

Kuten nykyisien PS3-peleihin kuuluu, niin on myös tässäkin Trophy-tuki. Näitä tulee melkoisen tiuhaa tahtia ja niitä saa esimerkiksi tuhoa 50 EDF:än lentokonetta, tapa moukarilla 50 vihollista tai sitten aiheuta 1000 miljardin rahayksikön edestä tuhoa EDF:lle.

Pelissä voi myös ostaa uusia aseita ja päivityksiä romumetallia vastaan. Tämä asekauppa on kaikissa turvataloissa ja tätä "kauppaa" kutsutaan Upgrade tableksi eli päivitys pöydäksi.

Moninpeli on myös todella hauskaa ja viihdyttävää. Jossa pelaajalla on omana aseenaan vain moukari ja muut kerätään maasta. Nettipelissä on myös erillaisia rakettireppuja, jotka voivat vaikuttaa nopeuteen, voimaan, tulivoimaan ja niin edelleen. Ja aloittelijakin pääsee pelin sisään todella hyvin.

Toki pelissä on myös Wrecking Crew muoto, joka pelataan yhdeltä koneelta eli niin sanottu "bile-pelimuoto", jossa täytyy tuhota mahdollisimman paljon kalustoa ja ohjainta kierrätetään ryhmän kesken. Tätä kuitenkaan en ole vielä koittanut.

Yhteenveto

Mikäli pidät hajoittamisesta niin tämä peli on sinulle pakko-ostos pelihyllyysi, sillä tätä ostosta et tule katumaan. Ainoat asiat, joista en pitänyt oli pelin juoni ja jotkut aseet olivat turhia, mutta muuten tämä on yksi parhaimmista hiekkalaatikko-peleistä mitä olen koskaan nähnyt. Melkein kaikki ovat mallillaan niin kuin kaikissa peleissä pitäisi.

Plussat:
+Kaiken saa rikki, paitsi maaston
+Ohjattavuus
+Kivat tehtävät
+Todella eeppistä taistelua
+Moninpeli on rautaa!
+Moukari
+Ja myös jotkut aseet

Miinukset:
-Pari turhaa asetta
-Melko heikohko juoni