Mass Effect 2

Mass Effect 2 - Näin erottuvat hyvät, pahat ja Kerääjät

(VAROITUS: Sisältää spoilereita Mass Effect ykkösestä ja kakkosestakin!)

Ensimmäisessä Mass Effectissä pelaajat saivat ottaa vastuulleen komentaja Shepardin roolin ja samalla päättää monista kohtaloista dramaattisen ja synkän matkan varrella. Kukistettuaan vihollisensa edellisessä osassa Shepard ei kuitenkaan ehdi lomailemaan vaan joutuu pyyhkimään mahdollisia uhkia pois.

Ikävä kyllä heti alussa komentajan avaruusalus Normandy joutuu tuntemattoman vihollisen hyökkäyksen kohteeksi tappaen osan miehistöstä sekä samalla Shepardinkin, joka haukkaa introssa viimeiset henkäyksensä.

Ihmisten ylivaltaa ajava terroristijärjestö Cerberus ei kuitenkaan heitä virallisten tahojen tapaan pyyhettä kehään, vaan he tekevät mitä tahansa saadakseen kuolleen sankari-komentajan takaisin elävien kirjoihin.

2 vuotta hyökkäyksen jälkeen Shepard on taas elossa, valmiina jatkamaan tehtäväänsä siitä mihin jäi. Ikävä kyllä viralliset tahot eivät ota huomioon ihmisten siirtokuntien äkkinäistä katoamista, joten komentajan on pakko työskennellä Cerberuksen ja sen pääjehun, Illusive Manin, kanssa estääkseen kauheudet.

Uusi, vaativa tehtävä vaatii todellakin edellisosaa enemmän hermoja, mutta siinä missä edellisosassa räiskinnän saattoi kuvata kauniisti sanalla 'kankea' , Bioware on ottanut kakkososassa valtavan harppauksen eteenpäin ja nyt taistelu tuntuu entistä sulavammalta, paljonkin!

Vanhoja aikoja muistellessa

Mass Effect 2:n tarina voi saada paljon omalaatuisia käänteitä, jos päättää ottaa edellisosan tallennuksen ja käyttää ottamaansa hahmoa. Uskomattomalla tavalla juuri tämä toiminto onnistuu luomaan pelaajalle eräänlaisen jatkumon tunteen edellisosan tekemisistään, joidenka seurauksista pelaajalle kerrotaan pelin aikana.

Mielenkiintoisille dialogiosuuksille on laitettu lisää mielenkiintoa laittamalla toimintonappi vilkkumaan keskustelun aikana; tällä toiminnolla Shepard voi keskeyttää erään hahmon keskustelun vaikka väkisin, jos puhe menee tylsäksi jaaritteluksi tai kun haluaa kokeilla muita keinoja kuuntelemisen sijaan.

Tässä kuitenkin piilee yksi Mass Effect 2:n ongelmista: dialogiosuuksissa tehdyillä valinnoilla on lopulta väliä, ja pelaajan on pakko pelata jatkuvasti joko hyviksenä tai pahiksena päästääkseen solmukohdista kunnialla.

Ja sitten itse räiskintään: edellisen osan taisteluista on otettu oppia ja nyt Shepardin ohjaaminen taistelukentällä tuntuu selvästi sulavammalta eikä aseiden osumatarkkuus riipu pätkääkään roolipeliominaisuuksista. Graafisella puolella on myöskin otettu merkittäviä askeleita eteenpäin: ympäristöt ja valaistukset näyttävät nykyajan standardeilla erinomaisilta, vaikka hahmomallit näyttävät hitusen vanhanaikaisilta muuten näyttävässä pelissä.

Pelin aikana rahavarastoa voi korottaa skannaamalla galaksissa olevia planeettoja ja niiden mineraaliesiintymiä, jotka antavat rahaa esiintymän koosta riippuen ja sitä voi käyttää parempiä päivityksiä varten. Päivitykset ovat keskusteluvalintojen ohella melko ratkaisevassa roolissa, joten mineraaliskannaus todellakin kannattaa.

Lähempänä valtamerta kuin tuntematonta korpea

Niin erinomainen ja tyrmäävä pelikokemus kuin Mass Effect 2 onkaan tulitaisteluineen ja dialogikohtauksineen, itselleni tuli sellainen epämukava olo pohtien, onko Mass Effect 2 todellakin enemmän roolipelejä kuin nykyajan räiskintöjä.

Enemmän minusta tuntui siltä, että kyse on juuri jälkimmäisestä, ja juuri siinä on myös pari ongelmaa, nimittäin roolipeliominaisuuksien karsiminen olemattomiin ja inventaarion kadottaminen olemattomiin! Hahmonkehitys tuntuu turhankin virtaviivaistetulta ja helpolta eikä matkan aikana löytämäänsä tavaraa voi enää pistää inventaarioon.

Kyllä ykkösen inventaario oli kankea, mutta hahmon ulkonäön muokkaaminen mieleisekseen jää melko ohueksi ja ainoa Shepardin ulkoasuun vaikuttavat päätökset ovat erilaiset panssarinosat ja -väri. Laajempia hahmonkehitysominaisuuksia jäin todellakin kaipaamaan, mutta ne eivät pilaa Mass Effect kakkosta.

Erinomainen dialogi, eeppinen musiikki ja sulavan hauskat tulitaistelut nostavat tämän pelin korkealle, eikä vain rimaa hipoen, vaan jopa ylittäen sen.

HYVÄÄ:
+ Erinomainen juoni
+ Mahdollisuus ottaa ykkösosan hahmo kakkososaan
+ Taistelu on sulavaa ja hauskaa biotic-kyvyillä maustettuna
+ Onnistuu luomaan tunteenpurkauksia
+ Elävän oloinen universumi ja sen tarjoamat hahmot

HUONOA:
- Juonitehtävät toistavat samaa kaavaa
- Pakollinen tarve pelata hyviksenä tai pahiksena parempaa lopputulosta varten
- Roolipeliominaisuuksia karsittu rutkasti ja helpotettu liikaa

GRAFIIKKA: 9
ÄÄNI: 10
PELATTAVUUS: 10
PITKÄIKÄISYYS: 10