Mount & Blade

Mount and Blade on alunperin turkkilaisen avioparin tekemä hevostaisteluihin panostava keskiaikainen toimintaseikkailu, joka levisi maailmalle ja jonka Paradox-peliyhtiö teki loppuun ja julkaisi virallisesti. Peli on niin laaja, että jaan arvostelun kahtia itse peliin ja tekemisiin, ja sitten tekniseen puoleen.

Pelin alussa pelaaja voi päättää hahmoluokan, joita on tarpeeksi, minkä näköinen hahmo on, laittaa taitopisteitä esim: voimaan, taitoon ja sensellaiseen, sitten asepesteitä -eli päättää mitä aseita hän käyttää parhaiten, ja vielä eri pisteitä taitoihin esim: ratsastukseen, hevosenselästä ampumiseen tai vaikka sotavankien ohjaamiseen. Ja tietenkin mitä enemmän pisteitä on, sitä parempi on.

Pelin tarkoituksena on yksinkertaisesti vallata kaikki. Alussa pelaaja päättää miksi hän haluaa vallata kaiken, ja sen jälkeen hänet heitetään jonkin kuningaskunnan harjoitusalueelle. Hahmolla on alussa pelkästään jokin erikoisesine, hevonen, hahmoluokasta riippuen, ja joku ase ja kengät ja paita tai vastaavaa. Siitä lähtien pelaaja voi päättää mitä tekee. Hän voi vaikka mennä kaupunkiin harjoittelemaan/ vaihtamaan, tai ostamaan tavaroita, sitten hyökätä loisien kimppuun, varastaa heidän tavaransa, vaihtaa ne parempiin ja niin edelleen. sitten kun on rahaa ja valtaa, voi kerätä itselleen armeijaa ja kehittää sitä paremmaksi. Sitten voi vallata linnan ja onkin kohta lordi. Sitten päättää, kenelle on uskollinen ja mitä tekee.

Valinnanvapaus on pelin paras asia. On lukuisia aseita kivisäkeistä parhaisiin miekkoihin ja keihäisiin. On kaikenmaailman hevosia ja suojia- kaikkea voi ostaa kaupungeista, jos on tarpeeksi rahaa. Oma armeija tarvitsee ruokaa ja pelissä on moraalimittarikin. Saa päättä, mihin taitoihin ja aseisiin panostaa eniten ja kehittää hahmosta loistosoturin. Kaupungeista voi hommata lisää porukkaa omalle puolelleen,(myös erikoistyyppejä, mille voi itse hommata kamaa), käydä lordien ja kuninkaiden juttusilla, hommata heiltä tehtäviä, lahjoittaa sotilaita jne. taisteluiden jälkeen voi pölliä vihollisten kamat
ja ottaa sotavankeja, joista saa rahaa,
mutta toisaalta jos häviää, voi hävittää joukkojaan ja joutua itse sotavangiksi,- tai menettää moraalia. jos moraali on huono,
niin armeija pienenee. Jos pelaaja siirtyy jonkin kuninkaan palvelukseen, kuninkaan vihollisista tulee hänenkin vihollisiaan.

Taistelut ovat yksinkertaisesti hauskoja. Mikään ei ole kivempaa kuin ampua ampua ratsailta jousella vihuja, ja heidän ratsujaan. Melkein yhtä hauskaa on viiltää kurkkuja
auki miekalla, ratsastaessa täyttä vauhtia.
Mutta jos menettää hevosen, kaikki vihut hyökkää päälle ja sit ei oo enää yhtään kivaa.
Ideana peli on mahtava.

Valitettavasti toteutus ja tekniikka ei ole aivan yhtä hyvää.
Musiikki on tehty ihan oikean sinfoniaorkesterin kanssa, ja se sopii peliin ihan hyvin, mutta välillä se on hieman kömpelöä. Taisteluliikkeitä ei ole kovin paljoa ja miekalla hakkaaminen onkin pelkän hiiren hakkaamista. Grafiikka ei ole parhaasta päästä, ja bugeja löytyy liikaa. Kuolleet ja heidän hevosensa häviävät maasta jonkin ajan kuluttua , joka ei sinänsä häiritse, mutta huomasin kuitenkin. Erilaisia tehtäviä ei ole tarpeeksi ja isossa maailmassa paikasta toiseen juokseminen on tylsää.

Hyvät ja hauskat taistelut ja valtava asegategoria ja etenemisen, ja hahmonkehittämisen vapaus parantavat teknisesti keskinkertaista lähentelevän
pelin ja nostavat arvosanaa pisteellä

Plussat+

+valinnanvapaus
+maailma
+kaikenlaista kuningaskuntien välillä
tapahtuukin, välillä jopa hahmon valinnoista
riippumatta.

Miinukset-

-vain yksi tavoite: valtaaminen
-grafiikka ja bugit
-ei kovin erilaisia tehtäviä

~7,8/10~