Bioshock

Noin vuoden X360 jälkeen pääsevät playstation3 pelaajatkin kokemaan System Shock tekijöiden uusimman luomuksen. Peli on kerännyt valtavan määrän ylistystä ja ylistyksen aiheina ovat yleensä olleet pelin teema, tunnelma sekä jossain määrin myös juonikin.
Ei siis ihme että miljoonia boxilla myynyt peli päätettiin tuoda myös playstation pelaajien iloksi.

Peli kertoo tarinan miehestä joka joutuu lento-onnettomuuteen ja tämän seurauksena löytää tien keskellä valtamerta sijaitsevaan piilotettuun Rapture nimiseen kaupunkiin. Kaupunki ei ole mikään ihan tuiki tavallinen vaan se on rakennettu kokonaan veden alle.
Epäonneksi kaupungin ihmiset ovat kuitenkin seonneet täysin erilaisten geeni muokkaustensa takia ja täten ovat hyvinkin vihamielisiä pelaajaa ja muita ihmisiä kohtaan.
Bioshock kantaa varsin erikoisen juonen joka on nykypäivän mittapuulla räiskintä peleissä varsin harvinainen. Juonta tehostaa vahvasti pelialueelta löytyvät päiväkirjat ja tunnelma minkä kehittäjät ovat pelilleen saaneet luotua.
Juoni yksinään jo pitää varsin vahvasti pelaajansa otteessaan loppuun asti.
Ikävä kyllä pelin loppu jätti paljon toivomisen varaa vaikkei se varsinaisesti mikään huono ollutkaan.

Rapture on visuaalisesti yksi ehkä hienoimpia ja jollain tapaa myös eksoottisimpia ympäristöjä mitä peleissä ollaan saatu aikaan. On hämmästyttävää nähdä 50-60 luvun tyyli sekoitettuna kaupunkiin joka on rakennettu myös saman ajan teknologian päälle. Muttereita, ruuveja, jättimäisiä metalliputkia sekä ruosteista rautaa näkyy kaikkialla.
Vaikka peli onkin reilun vuoden vanha, ei tämä mitenkään järkyttävästi näy grafiikassa. Toki eihän se pärjää alkuakaan Unchartedin ja Gears of war:in kaltaisille tekijöille, mutta tällä ei kamalasti ole merkitystä pelin tarjotessa niin paljon muuta.
Tunnelma pelissä on henkeäsalpaava, harvemmin pääsee kokemaan tilanteita jossa tutkii jotain huoneita koko ajan pienessä pelossa että joku paikallisista haluaisi antaa hieman tuttavuutta rautaputken muodossa ja itsensä puolustamiseen löytyy vain pistooli muutamalla ammuksella, taustalla kaikuu BigDaddy olioiden hirviömäiset huudot sekä äänet mitä ympäristön mekaniikka saa aikaan.

Moni voisi kuvata Bioshockia aika suoraviivaiseksi räiskintäpeliksi, mutta tämä viestii mielestäni vain sitä että henkilö on pelannut peliä vaikeusasteella normaali tai alaspäin. Vaikeammilla vaikeusasteilla kuten Playstation3 versiolle lisätyllä survivorilla pelaaja pakotetaan ottamaan peli rauhallisesti hiippailen ja ympäristöä sekä omia kykyjään hyväksi käyttäen. On paljon kannattavampaa tällöin käyttää Rapturen tarjoamia erikoisvoimia jolla saa viholliset käymään toisiensa päälle kuin yrittää kaataa heitä itse haulikolla.
Tämä on harmi sillä, monet pelin erikoiskyvyistä joita pelaaja saa käyttöönsä on todella hyödyllisiä, mutta ilman suuremman vaikeusasteen tuottamia paineita ei näiden käytön opetteleminen tunnu kovinkaan järkevältä.

Pelin pieni kompastuskivi on kyllä kontrollit, niissä ei varsinaisesti ole mitään suurta vikaa mutta tähtääminen tuntuu luottavan pelaajan käyttävän auto-aim tähtäin avustusta, ja täten tähtääminen ilman tähtäin avustinta ei pääse aivan monen nykypäivän räiskintäpelin tarkkuuteen.
Myös vaihtaminen erikoiskyvyistä aseisiin ja päinvastoin on varsinkin pelin alkupuolella hyvin vierasta, mutta tähän tottuu onneksi aika nopeasti eikä mitään suurempia kömmähdyksiä käy.

Bioshock on peli jota kyllä lämpimästi suosittelen oli pelikoneena sitten kumpi tahansa. Playstation pelaajien ei kannata tässä tapauksessa pelätä että kyseessä olisi pelkkä huono käännös. Graafisesti peli voi olla lievästi epätarkempi mutta pelillisesti taas löytyy täysin uusi vaikeusaste, trophyt sekä juuri ilmestyneet haastehuoneet joilla saa varmasti mukavan määrän lisää pelattavaa.

9/10
Läpäisi SystemShock2:sen vasta pari vuotta sitten, mutta nautti joka hetkestä.