Kaiken se kestää

Joidenkin elokuvien tietynlainen löysä ote käy ilmi sen ensiminuuttien aikana. Kaiken se kestää on juuri tällainen elokuva. Tapahtumat sijoittuvat ehkä 1970-luvulle, ja leffa seurailee 3-4 erilaisen perheen muuttuvia vaiheita. Ongelma on siinä, ettei elokuva oikein ala mistään, eikä se vastaavasti oikein lopu mihinkään.

Yhdessä perheessä pohditaan pettämistä, toisessa taas mahdollista vanhainkotiin muuttamista. Kolmannessa pohditaan talousasioita ja neljännessä on esillä lasten huoltajuuden järjestäminen. Ja tämän ohella varhaisteinit pojat kokeilevat niin alkoholia kuin tupakkaakin. Siinäpä se sitten onkin.

Elokuvan sanoma jää tyystin hämäräksi. Asiat on kyllä onnistuttu esittämään riittävän selkeästi, mutta motivaatio juuri valittujen kohtien painotukselle jää tyystin kysymysmerkiksi. Erilaiset parisuhteet päättyvät eri tavoilla, ja erilaiset asumistilanteet nekin vastaavalla tavalla toisistaan poikkeavasti. Näinhän se elämässä yleensäkin menee, mutta mihin tällä kaikella on pyritty? Se ei selviä. Yksi mahdollisuus voisi tietysti olla ohjaajan oman lapsuuden läpikäymistä elokuvan keinoin. Tällaisen motivaation ymmärtää, mutta silti tarinasta olisi pitänyt rakentaa hieman useampia kansankerroksia puhutteleva kokonaisuus.

Yllättävintä on se, että DVD-julkaisussa on varsin kattavat lisämateriaalit. Tekijöitä haastatellaan kulissien takana Hollywoodin malliin. Ikävää on se, että koska itse elokuva ei kiinnostanut, tuskin katsojaa kiinnostaa nähdä lisämateriaalejakaan.

Kaiken se kestää jättää täysin kylmäksi. Se ei ala mistään, eikä se myöskään mihinkään pääty. Lopputekstien rullatessa saattaa jo olla unohtanut, mitä oikeastaan tuli katsoneeksi.