Justice League

Useita DC Comicsin supersankareita yhteen ja samaan elokuvaan kokoava Justice League on ihan mukava rymistelyleffa. Monista tuotanto-ongelmista kärsinyt teos on nyt saatu Blu-raylle, ja lisämateriaalit nostavat kokonaisuuden pelkästä OK-tasosta hyväksi.

Batman v Superman -elokuvan loppurytinöissä Teräsmies (Henry Cavill) sai surmansa. ja kun kissa on poissa, hiiret hyppivät pöydällä. Batman (Ben Affleck) haistaa jotain oikein pahaa tulevaksi, ja ryhtyy kokoamaan maailman supersankareita yhden ja saman lipun alle kauheuksia vastaan. Lopulta samaan tiimiin päätyvät Aquaman (Jason Momoa), Flash (Ezra Miller), Cyborg (Ray Fisher) ja Wonder Woman (Gal Gadot). Niin ja ei kai kukaan tosissaan uskonut Teräsmiehen pysyvän kuolleena?

Maailma on taas kerran tuhon partaalla, ja tällä kertaa uhkana on pitkä pahis Steppenwolf. Sitten paukkuu ja rytisee, mutta lopuksi kaikki on taas hyvin. Pääasiallinen juoni ei siis eroa oikeastaan mitenkään perinteisistä sarjakuvafilmatisoinnin maneereista. Painopisteeksi on valittu katsojan ymmärryksen syventäminen erilaisista henkilöhahmoista, ja siinä onnistutaankin ihan hyvin. Hintana on elokuvan aloittava esittelyosuus, joka hidastaa elokuvan muuta tempoa liiaksi. Toisaalta tämäkin osuus on tarpeellinen kokonaisuuden kannalta. Ainoa liian vähälle huomiolle jäävä on pahis Steppenwolf. Hänen vaikuttimiinsa tai persoonaansa ei juurikaan syvennytä sen enempää. Sen verran mitä nyt kauhea pahis tarvitsee motivoidakseen sankareita hänet pysäyttämään.

Odotetusti kohtaukset ovat vauhdikkaita, digitaalistehosteita on runsaasti ja puvut huomiota herättäviä. Suoritukseksi voi katsoa sen, etteivät naamiaisasuissa seikkailevat supersankarit näytä naurettavilta siinä maailmassa, johon heidät on laitettu. Mitään erityisen syvällistä pohdintaa elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta muusta sellaisesta ei ole, mutta eipä sellaista varmaan kukaan odotakaan. Luvassa on viihdyttävää supersankariräimettä muutaman tunnin ajan. Viimeinen kohtaus on niin kliseinen, että oikein harmittaa. Samalla on pakko tunnustaa, että ainakin nörttikatsojille se on myös hyvin vaikuttava.

Lisämateriaalit nostavat arvosanaa yhdellä pisteellä. Luvassa on kahden käden sormiin mahtuva määrä 8-15 minuutin mittaisia pätkiä, jossa käydään läpi niin elokuvan tekemistä, keskeisten supersankareiden tarinaa ja yleensä Justice Leaguen taivalta sarjakuvissa halki vuosikymmenien. Varsin lyhyisiin katsauksiin on onnistuttu tiivistämään runsaasti tietoa niille, joita aihepiiri kiinnostaa.

Justice League ei elokuvana uudista tahi mullista lajityyppiään, mutta on silti kelpo sarjakuvafilmatisointi.