Joker

Gamereactorin aiemman arvion voi lukea täältä.

Siinä missä Batmanista on kyhäilty elokuva jos toinenkin vuosien varrella, on hänen vähintäänkin yhtä kuuluisa arkivihollisensa Jokeri jäänyt tyystin ilman omaa elokuvaa. Tämä silläkin nojalla, että juuri Jokeria näytelleiden suoritukset ovat keränneet ylistystä. Tilanteeseen tuli kuitenkin muutos, kun lähinnä komedioista tunnettu ohjaaja Todd Phillips ilmoitti tekevänsä Jokerista elokuvan. Elokuvasta erityisen herkullisen tekee Joaquin Phoenixin kiinnitys pääosaan: mies kun on tunnettu vahvasta esiintymistaidostaan ja muuntautumiskyvystään.

Hyvää tarkoittava, mutta älyllisesti hieman yksinkertainen, Arthur Fleck (Joaquin Phoenix) pyrkii elämään äitinsä toiveiden mukaisesti jakaen iloa kaikille. Elämä on kuitenkin raadollista varsinkin Gotham Cityssä, ja Fleck päätyy jatkuvan psyykkisen ja fyysisen tönimisen kohteeksi. Tämä pahoinpitelyn myllerrys yhdistettynä menneisyydestä nouseviin kummituksiin muokkaa esiin Fleckin sisältä nousevan häikäilemättömän alter egon eli Jokerin.

Joker ottaa varsin karun ja realistisen lähestymisen tarinaansa. Kylmässä maailmassa ei heikoille ole sijaa, ja väkivalta rehottaa kaikissa muodoissa ja on jatkuvasti läsnä. Teemallisesti yhteiskunnan ongelmiin kantaa ottava elokuva sukkuloi kuitenkin yllättävän sujuvasti tummien aiheiden, kuten yksinäisyyden, mielenterveysongelmien ja syrjinnän parissa. Vakavat asiat käsitellään asianmukaisella arvostuksella, mutta ohjaaja on osannut lisäillä tilannehuumoria sopivasti pitämään tarinan raikkaana. Kerronta tosin jämähtää junnaamaan elokuvan keskivaiheilla, mutta pelastaa itsensä vahvalla lopetuksella.

Kauan sitten jo kannuksensa varteenotettavana näyttelijänä ansainnut Joaquin Phoenix on kuin luotu tätä roolia varten. Miehen vahva olemus ja peloton heittäytyminen roolihahmoonsa ikuistaa monijakoisen Arthur Fleckin sisältä esiin pyrkivän Jokerin todella uskottavasti toksisessa ympäristössä muokkautuvaksi mielipuoleksi. Phoenixin taidot kulminoituvat elokuvan tapahtumaan, jossa Fleck esiintyy television puheohjelmassa. Jo pelkkä miehen sisääntulo show'hun nosti itselläni kylmät väreet iholle, jota harvemmin enää tapahtuu roolisuoritusten parissa. Vaikka elokuvassa mukana oleva näyttelijälegenda Robert De Niro vetää tyypilliseen tapaan vahvan suorituksen, ei hänestä ole jättämään Phoenixia suureen varjoonsa. Eikä pitäisikään, tämä elokuva kertoo Jokerista.

Elokuvan visuaalinen ilme vangitsee hienosti karun maailman kaikkine likaisine sävyineen. 70-luvun kellertävä väripaletti ja filmimäisen pehmeä kuva vahvistavat uskottavaa maailmaa ja saavat sen hengittämään tarinallisesti käsiteltävää pahaa oloa autenttisesti. Realistisen ilmeen pohjalta onkin vaikea uskoa, että elokuva on kuvattu kokonaan digitaalisesti.

Elokuvan 4K-tarkkuus tulee natiivista resoluutiosta, ja korostaa HDR-tehosteiden kanssa uskottavuutta entisestään huikean tarkan ja lämpimän kirkkaan kuvan avulla. Lähdemateriaalin ansiosta kuvanlaatu on yksi hienoimpia, mitä 4K-julkaisuissa vastaan on tullut. HDR tehostaa elokuvan ankeahkon värimaailman yksittäisiä väripilkkuja, kuten Jokerin kasvonaamiota todella tehokkaasti antaen yksityiskohdille oleellisemman merkityksen.

Joker on väkevä kuvaus yhteiskunnan ongelmista ja vääjäämättömistä tapahtumista, joihin nämä ongelmatilanteet meitä hiljalleen vievät. Uskottava ja inhorealistinen maailmankuva antaa hyvän pohjan Jokerin syntytarinalle, jota Joaquin Phoenix luotsaa Oscar-pystin arvoisella suorituksellaan. Kaikkea elokuvan hehkutusta en kuitenkaan allekirjoita, sillä rakenteellisesti elokuvan kerronta sakkaa puolivälin mailla ja jättää kokonaisuudesta hiukan eksyneen tunnelman. Joka tapauksessa kyseessä on ehdottomasti katsomisen arvoinen antisankaritarina, ihan jo sanomansa ja ennen kaikkea roolisuorituksen puolesta.