Johnny English - uudestisyntynyt

Edellisen elokuvan jäljiltä töistään hyllytetty agentti Johnny English (Rowan Atkinson) kutsutaan uudestaan palvelukseen selvittämään globaalia terroriuhkaa, jonka lonkerot luikertelevat jopa Englishin työnantajan MI7:n sisäpuolelle. Paljon on kuitenkin ehtinyt muuttua eikä hölmön agentin uusi pomo Pamela (Gillian Anderson) suvaitse typeryyksiä. Toive on tietenkin turha ja kohellusta seuraa pitkin maailmaa puolentoista tunnin ajan.

Tarina ei yllätä ketään, joka on joskus katsellut James Bond -elokuvia. Juju on kuitenkin siinä, että Johnny Englishin jatko-osa on hyvin kerrottu. Myös tasapaino vakavuuden ja komedian välillä on sopiva. Mukana on riittävästi ryppyotsaisuutta pitämään kerronnan raiteilla, mutta samalla tarpeeksi hulluttelua pitämään katsojan mielessä sen, ettei menoa kannata ihan vakavasti ottaa.

Kohelluksen lisäksi malttia on noudatettu myös Bond-leffojen tavaramerkeissä eli teknisissä hilavitkuttimissa ja kauniissa naisissa. Sateenvarjosta lähtevä ohjus ei ehkä ole kovin omintakeinen, mutta kynästä ammuttava kiipeilyvaijeri on jo hilpeä. Gillian Anderson on iästään huolimatta varsin kuuma pakkaus Englishin pomona, ja astetta nuorempi Bond-tyttö Rosamund Pike tuo leffan rinnanympäryksen verran lähemmäksi 007-esikuvaansa.

Lisämateriaalit ovat positiivinen yllätys. Sinänsä mitään ihmeellistä niissä ei ole, mutta materiaalin arvo on toisaalla. Tavallisen rinkikehumisen ja erikoistehosteilla mehustelun sijasta leijonanosa kuluu elokuvan taustalla olleista periaatteista kertomiseen. Ohjaajan ja varsinkin Rowan Atkinsonin kommentit tarinankerronnasta ja henkilöhahmoista syventävät ymmärrystä leffanteosta aivan uudella tavalla. Komedian tekeminen voi olla vakavaa ja ennen kaikkea rautaista ammattitaitoa vaativaa puuhaa.

Johnny English: Uudestisyntynyt ei ehkä mullista elokuvamaailmaa tai avaa katsojan sielua tajuntaa laajentaville elämyksille. Se on kuitenkin ammattitaidolla ja ajatuksella tehty leffa, joka viihdyttää agenttikohelluksen faneja alusta loppuun asti.