Brittikoomikko Rowan Atkinson tunnetaan ennen kaikkea Mr. Bean -hahmostaan, mutta viime vuosina hän on esiintynyt myös ikääntyvän Johnny English -agentin roolissa. Sarjan viimeisimmässä elokuvassa Johnny English iskee jälleen Atkinson palaa rooliinsa, ja pinnallisesta hömppäluonteestaan huolimatta elokuva on sekä viihdyttävä että onnistuu herättämään myös ajatuksia kyberturvallisuudesta.
Britannia on taas pulassa. Hakkerit menevät ja paljastavat kaikkien agenttien henkilöllisyydet koko maailmalle. Mistä siis apu? Vaihtoehtoja ei liiaksi ole, sillä tarjolla on ainoastaan joukko analogisen ajan vanhoja ukkoja digitaalisessa maailmassa. Tästä joukosta valikoituu ainoaksi mahdollisuudeksi maantiedon opettaja Johnny English, joka vastaa pääministerinsä kutsuun pelastaa maailma. Atkinsonin komiikka on yhtä terävää kuin aina ennenkin, ja hienovaraisella tavalla elokuva onnistuu esittämään myös sukupolvien välisen kuilun teknologisen osaamisen suhteen.
Elokuva käynnistyy suorastaan vauhdilla, eikä kokonaiskestoakaan ole kuin puolitoista tuntia. Tämä itse asiassa toimii leffan eduksi, sillä tapahtumat etenevät nopeasti sen ihmeemmin mihinkään juuttumatta. Odotetusti suurin osa ajasta käytetään agenttielokuvien perinteille nauramiseen, joten eniten elokuvasta saavat irti hieman varttuneemmat katsojat, jotka ovat kasvaneet James Bond -leffoja katsellen.
Elokuvan tuotantoarvot ovat korkealla. Lavasteet ja ennen kaikkea puvustus on ensiluokkaista, joskin muutamassa kohdassa käytetyn digitaalitaustan huomaa turhan helposti. Erityisesti noteerasin miesten puvut, jotka ovat kautta linjan huomiota herättävän laadukkaita. Se ainoa mieleen jäävä ajoittain huonosti tehty osa-alue toteutuksessa on ohjaajan tapa siirtyä kohtauksesta toiseen. Nämä siirtymät tuntuvat nimittäin ajoittain pakotetuilta ja kankeilta. Tämä saattaa johtua osaksi siitäkin, että leffa on kokonaisuudessaan leikattu niin tiiviiksi ja vauhdikkaasti eteneväksi.
Lisämateriaaleissa on ehkä odottamattomankin kattavasti mukana lyhyitä katsauksia elokuvan tekemisen eri puoliin aloittaen Rowan Atkinsonista itsestään. Ekstrat tarjoavatkin mukavaa lisäviihdettä niille, joita miehen ura kiinnostaa.
Johnny English iskee jälleen on tiivis ja viihdyttävä komedia, joka naljailee estottomasti brittiläisen agenttielokuvan perinteille. Elokuvahistorian klassikoksi rainasta tuskin on, mutta ei leffa tunnu sellaista yrittävänkään.