Jaakko Kemppainen: Pelit tekevät hyvää (kirja) on helppo lukea, ja asiapitoinen

Pelaaminen niin digitaalisilla laitteilla kuin lautapeleilläkin tai roolipelaten on mitä mainiointa viihdettä. Viihteen ohella pelejä on kuitenkin käytetty myös hyötytarkoitukseen, esimerkiksi fyysisten vammojen kuntoutuksessa. Kenties vähemmälle huomiolle on jäänyt kuitenkin pelien rooli esimerkiksi keskustelussa mielenterveysasioista ja kulttuurisesta hyvinvoinnista. Suomen ensimmäisenä pelitaiteen läänintaiteilijana vuoden 2023 loppuun työskennellyt Jaakko Kemppainen pyrkii pureutumaan teoksellaan juuri tähän näkökulmaan.

Pelit tekevät hyvää on pohjatyyliltään akateeminen, mutta kuitenkin helppolukuinen kirja, joka käy aivan aluksi läpi sen, mitä kulttuurisella hyvinvoinnilla tarkoitetaan ja tämän jälkeen alkaa keskustelemaan asiasta useiden eri pelikulttuuristen ilmiöiden kautta. Käsittelyyn pääsee esimerkiksi tubetus, larppaus ja pelijamit.

Kirjan ehdoton vahvuus on sen helppolukuisuus yhdistettynä tieteellisiin näkökulmiin. Kemppainen käy kirjan aikana läpi paljon pelitutkimuksen peruskirjallisuutta ja dialogi tutkitun tiedon ja kenties hieman populaarimman kirjoitustyylin välillä on onnistunutta. Kirja toimiikin vaikkapa hyvänä perusteoksena pelitutkimuksen saloihin niille, jotka eivät ole alaan vielä kummemmin tutustuneet.

Lisäksi kirja pääsääntöisesti onnistuu tehtävässään sikäli, että peleistä ja pelaamisen kulttuurista annetaan laaja ja rikas kuva, joka on muutakin kuin silkkaa viihdettä. Tämän näkökulman esille nostamisesta peukkua ylös.

Ruusujen ohella kirjalle on valitettavasti jaettava myös hieman risuja. Koska käsiteltäviä asioita on paljon, reiluun sataan sivuun ei valitettavasti ole saatu mahdutettua useasta pelikulttuurin osasesta kuin pintaraapaisu. Olisin toivonut myös näkeväni kirjassa enemmän viitteitä moderniin kotimaiseen ja ulkomaiseen pelitutkimukseen, sillä nyt kirjan lähdeluettelo jää harmillisen lyhyeksi. Paikoitellen jäin pohtimaan myös kirjan otsikon ja sisällön suhdetta. Pelit tekevät hyvää monellakin tavalla, mutta paikoin edellä mainitun hieman kursoriseksi jäävän käsittelyn vuoksi kirjasta ei aivan täysin välity, miten esimerkiksi Let's Playt ja speedrunit tekevät hyvää. Myös esimerkiksi pelikerhojen merkitys kärsii hieman samasta ongelmasta.

Kritiikistä huolimatta Pelit tekevät hyvää kannattaa napata lukemistoon, mikäli pelitutkimuksellinen ja kulttuurinen näkemys pelaamisen eri osa-alueisiin kiinnostavat. Kirjan perustella käy onneksi selväksi myös se kaikkein oleellisin asia: pelit ovat tärkeitä, niin viihteenä kuin muissakin tarkoituksissa käytettyinä.

Kemppainen, Jaakko, Pelit tekevät hyvää, s. 128, Kustannusyhtiö Aviador 2024