Isonzo

Pyssyttelypelien lajityypissä on vierailtu moneen otteeseen maailmansodissa. Näin ollen joko ensimmäiseen tai toiseen maailmansotaan sijoittuvan pelin on tehtävä jotain erityistä voidakseen erottua joukosta.

Blackmill Games on viime vuosien aikana tehnyt useampia ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuvia pelejä, joiden teemoina ovat olleet tietyt tunnetut taistelut. Vuonna 2015 saatiin länsirintamalle sijoittuva Verdun, ja vuonna 2019 Tannenberg sijoittui itärintamalle. Kolmas peli sijoittuu Italian rintamalle, ja nyt on aika Isonzon.

Isonzo toimii moninpelipyssyttelyn periaatteita kunnioittaen. Pelaaja on osa massiivista joukkoa puolustamassa strategisesti tärkeitä kohteita isolla kartalla, ja tavoitteena on tietenkin voitto. Erona esimerkiksi Call of Dutyyn ja Battlefieldiin on, että Isonzo painottaa jalkaväkeä, ja kehuskelee realismilla. Nyt pelataan hitaammalla tempolla, ja kuolema korjaa melkein aina yhdestä osumasta. Lisäksi nyt liikutaan Italian vuoristoisessa erämaassa.

Pelattavuus aiheuttaa sen, että kaikilla toimilla tuntuu olevan merkitystä. Pelaaminen on keskittymistä vaativaa ja todentuntuisempaa. Samaan aikaan valittu painopiste aiheuttaa sen, ettei kokonaisuudessa ole paljoakaan syvyyttä. Itse ampuminen on tehty hyvin, mutta ennen pitkää juoksuhaudassa seisominen ja kohteiden ampuminen käy tylsäksi. Isonzo on tehty sellaiselle pelaajalle, joka toivoo aiempaa realistisempaa otetta sodankäyntiin.

Isonzon tunnelma ja pelattavuus ovat siis jossain Battlefieldin ja Hell Let Loosen välissä. Jos tällainen kiinnostaa, voi kokeilemista suositella. Harmillisesti Isonzossa on mukana ominaisuuksia, jotka eivät toimi ihan niin hyvin kuin voisi toivoa.

Hahmonkehitys näyttää vaativan huimaavan määrän pelaajan aikaa. Mukana on kaikkiaan kuusi pelattavaa hahmoluokkaa. Jokaisella hahmoluokalla on omat aseensa ja varusteensa, ja uusia vaihtoehtoja saa auki ainoastaan kokemustasoa korottamalla. Ja tämä näyttää vievän huomattavan paljon aikaa. Sen hahmoluokan viimeisen aseen saa auki tasolla 20, ja sitä ennen tarjolla on ehkä vain kaksi uutta asetta. Toisin sanoen omaa pelihahmoaan ei juurikaan pääse muokkaamaan, ja tämä jos mikä on iso pettymys.

Se on sanottava, että taistelukentät ovat vaihtelevia, ja Blackmill Games on panostanut siihen, että maisemat olisivat mahdollisimman aitoja. Grafiikka on niin ikään varsin kaunista, joten Isonzo saa Italian tuntumaan elävältä.

Isonzo ei kaikesta huolimatta ole suuri edistysaskel lajityypissään. Huonosta pelistä ei missään tapauksessa ole kysymys, mutta ajoittain kokemus tuntuu yksitoikkoiselta ja pitkäveteiseltä varsinkin hahmonkehityksen näkökulmasta. Pätevästä esityksestä huolimatta Isonzolla ei ole asiaa kilpailla lajityypin parhaimpien kanssa.