Isku Mogadishuun

90-luvun alussa Somalia kärsi nälkäkuolemasta paikallisen diktaattorin toimien vuoksi. YK:n ollessa voimaton asian suhteen amerikkalaiset päättivät rynnistää kärsivän maan apuun. Pitkittynyt valtataistelu kiteytyi amerikkalaisten yksittäiseen tehtävään, jolla oli jo ennakkoon huonot mahdollisuudet onnistua. Black Hawk Down kertoo juuri tästä tehtävästä.

Elokuvan suoraviivainen kerronta ei turhia romantisoi tapahtumia. Nopean alustuksen ja henkilöesittelyn jälkeen päästään suoraan toimintaan, eikä kolmatta tuntia kestävää tykitystä pysäytetä kuin lopputeksteillä. Ohjaaja Ridley Scottin käsissä tuottaja Jerry Bruckheimerin tekninen armeijahekuma saa kuitenkin inhimillisiä piirteitä sotilaiden kokiessa pelkoa, toivottomuutta, kärsimystä ja kuolemaa. Yllättäen tyypillinen lipunheilutus ja sankarilliset uroteot ohitetaan tyystin ja sotaa käsitellään karulla, mutta miellyttävän uskottavalla tasolla. Suurta hahmokaartia hallitaan selkeästi, eikä jatkuvaan taisteluun oikeastaan lopussa muuta kuin turru, niin kuin sotaan pitäisikin.

Nykypäivän isoja tähtiä elokuvassa on mukana suoraan sanoen huikea määrä. Onkin hatunnoston arvoista, että ohjaaja on onnistunut pitämään elokuvan painotuksen yhdessä toimivissa ryhmissä ja yleisessä sotaveljeydessä yksittäisten rambojen sijaan. Lopputuloksena jokainen näyttelijöistä vetää hienosti uskottavan suorituksen maustaen toimivaa kokonaisuutta persoonallisilla piirteillään.

Lähinnä käytännön efektejä hyödyntävä Black Hawk Down näyttää kaikessa brutaaliudessaan hienolta. Erityisesti ammattimainen kuvaus onnistuu vangitsemaan kuuman Somalian vaarallisuuden kaikissa muodoissaan. Helikoptereiden käyttö ja yleiset ilmakuvat luovat suuruuden tunnetta, jota kompensoidaan sokkeloisilla kaduilla käytäviin kaaosmaisiin taisteluihin ja tuodaan aivan iholle saakka. Jo kerronnassa käytetty realismin tavoittelu vahvistuu entisestään aidonoloisen välineistön ja aseiden käsittelyllä. Lavasteet välittävät uskottavaa kuvaa Afrikasta, räjäytykset heittävät roskaa ilmaan ja ampumahaavat vuotavat enemmän kuin ehkä haluaisi nähdäkään. Elokuva ei kaunistele sodan kauhuja vaan pyrkii osoittamaan sen järjettömyyden pitämällä visuaalisella ilmeellään katsojasta tiukasti kiinni.

Autenttisen ilmeen myymiseen elokuvan 4K-julkaisu on mitä mainioin erityisesti, kun julkaisun väitetään olevan natiivitason 4K-resoluutiota. Tämän pohjalta onkin pieni yllätys huomata, että kuvan tarkkuus heittelee pitkin elokuvaa jonkin verran. Elokuvasta voi valita joko normaalin teatteriversion tai pidemmän erikoisversion. Pituuseroa versioilla ei kuitenkaan ole kuin kymmenisen minuuttia, ja niistäkin suurin osa suoraan elokuvan alussa, joten tarkkuuden heittely ei voi johtua ainoastaan pidennetyn version viimeistelemättömästä materiaalista. Elokuvaa on selkeästi kuvattu muutamalla eri kameralla, sillä tarkemman kuvan lisäksi tilanteiden myötä kuvan rakeisuus heittelee todellisesta pyrystä täysin kirkkaaseen kuvaan. Myös kuvan kontrastit on selkeästi ruuvattu täysille. Tämä tosin luo uskottavaa rosoisuutta kuvaan. Pääosin kuitenkin kuva on tarkimmillaan ilo silmälle ja näyttävä visuaalinen kokemus.

Elokuvan äänet ovat Oscar-pystinsä ansainneet. Jatkuva aseiden nakutus taustalla ja räjähdysten dynaamisuus kaiken maailman ilmaan lennätetyn roskan kanssa luovat todellisen tunteen paikan päällä olemisesta. Itselleni kuitenkin ääniä oleellisemmaksi nousevat Hans Zimmerin luomat musiikit. Zimmer työstää jälleen unohtumattoman musiikillisen tunnelatauksen ottaen huomioon kärsivän maan suruja samoin kuin aseveljien loputonta kunniaa toisiaan kohtaan. Surumieliset sävelet toimivat realistisen taistelun tunteiden nostattajina ja oleellisena osana tarinankerrontaa.

Black Hawk Down on hieno esimerkki siitä, kuinka kahden Hollywoodissa vaikuttavan suurtekijän osaamisalueet löytävät täydellisen tasapainon. Elokuva onnistuu kuvaamaan sodan kauheuksia ja järjettömyyttä tylyn realistisesti ja pitämään mielenkiintoa sekä viihteellisiä arvoja samaan aikaan yllä. Teknisistä yksityiskohdista kiinnostuneiden katsojien luulisi saavan aimo annoksen aitoa armeijahekumaa, sillä elokuvan Hollywood-korostukset ovat varsin vähäiset tai ainakin oikein sijoiteltu. Ammattitaidolla väännetty Black Hawk Down kuuluu selkeästi sotaelokuviin, joka pitäisi olla jokaisen katselulistalla.

Yleisesti 4K-julkaisuissa on tavannut olla mukana myös tavallinen Blu-ray-julkaisu. Black Hawk Downissa kuitenkin asia on toisin. Itse asiassa pelkän 4K-levyn sisältämällä julkaisulla ei ole mukana edes minkäänlaisia lisämateriaalia, vaan kaikessa karuudessaan levyllä on vain kaksi eri versiota elokuvasta eikä mitään muuta.