Iron Sky

Iron Sky on erikoinen elokuva. Se on sitä niin tuotannollisesti kuin sisältönsä kannalta. Ohjaaja Timo Vuorensola on jopa kertonut, että kyse on elokuvasta, jonka ei koskaan pitänyt olla mahdollinen toteuttaa. Rahoitus ponnisti fanien ja onnistui lopulta vain vuosiekausia kestäneen pitkän ja hartaan ponnistelun seurauksena.

Rautataivas on lajityypiltään synkkää scifiä, mutta myös komediaa. Sekoitus on todella rohkea, mutta harmittavasti toteutus jää hieman epätasaiseksi. Epäilen etteivät monien katsojien odotukset tule aivan kohtaamaan sen kanssa mitä elokuva lopulta tarjoaa. On ilo nähdä ettei Iron Sky kumartele Hollywoodin konventioille, mutta toisaalta takaraivossa hiertää varsinkin elokuvan alkupuolella, ettei kaikki ole täysin olevan kohdallaan.

Epätasapainoon johtuu pääosin töksähtelyistä dialogissa ja tarinankerronnassa. Elokuvasta huomaa, että käsikirjoitus on vedetty uudestaan monta kertaa ja lopputulosta vaivaa sirpaleisuus. Näyttelijäsuoritukset ovat pääosin kohtuullisia, mutta harmittavasti hahmoissa stereotyyppien parodiointi lyö liikaa yli. Göts Otto ja Udo Kier onnistuvat natsihahmoissaan parhaiten, siinä missä Peta Sergantin hahmo sekopäisenä PR-päällikkönä aiheuttaa pääosin myötähäpeää. Elokuvan päähahmoksi nouseva Julia Dietze aloittaa heikosti, mutta ansaitsee elokuvan edetessä paikkansa korkoineen kaikkineen.

Elokuvan vahvin alue on eittämättä erikoistehosteissa. Avaruustaistelut ja natsien dieselpunk-ilme ovat upeaa katseltavaa. Heikkouksistaan huolimatta Iron Skyta voidaan pitää merkittävänä kotimaisena elokuvatapauksena. Se ei millään nouse hulvattoman loistavan premissinsä tasolle, mutta tarjoaa silti uskaliaan ja viihdyttävän leffakokemuksen kevään ratoksi.

Niin ja tämä ilman Suomilaseja. Niiden kanssa Iron Sky on suurin ja kaunein kotimainen elokuva, joka on koskaan tehty. Mene katsomaan se heti, nyt, tänään. Näiltä kavereilta haluamme lisää elokuvia!