Invincible (Amazon Prime), 1. kausi

Invincible on kypsä näkemys supersankareiden maailmaan. Sarja seuraa Invinciblena tunnetun Mark Graysonin vaiheita. Hän on vanhempi teini-ikäinen, joka on juuri tullut tutuksi supervoimiensa kanssa. Näin ollen haasteena on paitsi olla universumin yksi supereimmista, myös hoitaa ne tavalliset sosiaalisen elämän velvoitteet ja koulunkäynti. Ja sitten maailma ajautuu kaaokseen, kun suojelijat Guardians of the Globe murhataan kylmäverisesti. Syyllinen vaikuttaa Graysonin elämään merkittävällä tavalla.

Tarina sinällään on hyvin ennalta arvattava, ja sen aikana Grayson tulee tutuksi omien supervoimiensa kanssa. Elämään mahtuu tietysti niin voittoja kuin tappioitakin, mutta pääasiallinen teema on lainattu Rocky Balboalta. Olennaista ei ole se, miten lujaa lyö. Olennaista on se, miten lujaa tulee lyödyksi ja jatkaa silti matkaa eteenpäin. Graysonin tarina tekee tehtävänsä, eikä harhaudu liiaksi sivuun supersankaroinnin perinteistä. Asiassa onneksi auttaa Steven Yeunin onnistunut ääninäyttely, ne muut tarinat päähenkilön ympärillä ja miten ne vaikuttavat kaikkeen muuhun ympärillä.

Esimerkiksi Graysonin isä on Omni-Man (J.K. Simmons). Ensivaikutelman mukaan Omni-Man on supersankareiden oiva esikuva. Hän on voimakas, komea ja näennäisen tuhoutumaton eli periaatteessa Teräsmies. Pinnan alla on kuitenkin jotain paljon pahempaa, joka pulpahtelee persoonallisuudessa pintaan.

Inviciblen näyttelijäkaarti on muutenkin korkeatasoista. Mukana ovat muun muassa Sandra Oh, Zazie Beets, Gillian Jacobs, Zachary Quinto ja Jason Matzoukas. Hieman pienemmissä rooleissa ovat Seth Rogen, Jon Hamm, Mark Hamill ja Mahershala Ali. Harvemmin animaatiossa näkee näin suurta joukkoa kovia ammattilaisia.

Animaation toimintakohtaukset ovat kautta linjan vangitsevia ja vauhdikkaita. Marvelin animaatiot tapaavat yleensä välttää raakaa väkivaltaa, mutta Invincible DC Comicsin animaatioiden tyyliin näyttää päänkatkaisun ja veren lentämisen, kun sellaiselle tarvetta on. Toisaalta tunnetilat välittyvät tehokkaasti ja uskottavasti.

Kaikki edellä kuvattu vaikuttaa mahtavalta, ja suurimmaksi osaksi sitä se onkin. Sarjalla on silti myös omat ongelmansa. Kausi on jaettu kahdeksaan noin 45 minuuttia kestävään jaksoon. Hieman liian usein tarinankerronta harhautuu liiaksi sivupoluille. Usein tällöin asetellaan valmiiksi tulevia käänteitä, mutta samalla katsojalla on hankaluuksia säilyttää kiinnostuksensa siihen, mitä nyt oikeastaan yritetään kertoa. Esimerkiksi Seth Rogenin Allen the Alien saa kaikkiaan viiden minuutin ajan ruutuaikaa. Hahmo esitellään ja pidetään mukana koko kauden ajan, mutta sitten lopussa hän ei olekaan mukana kuin muutaman minuutin rykäisyn verran. Kyseessä on siis huima hukattu tilaisuus.

Jos The Boysin toista kautta ei lasketa, on Invincible ehkä sitä parasta supersankarointia TV-sarjan muodossa. Sarja ei mukaudu siihen muottiin, joka alun perin teki supersankareista pop-kulttuurin suuren ilmiön. Jos siis haussa on jotain viihdyttävää ja laadukasta, voi Invinciblea suositella lämpimästi.