Murrosikä ei ole sujuva ja helppo siirtymä lapsuudesta aikuisuuteen. Rileyn pääasialliset tuntemukset ovat Ilo, Viha, Iljetys, Pelko ja Suru. Inside Out 2:ssa mukaan astuvat myös Ahdistus, Kateus, Nolous ja Ikävystyneisyys. On siis Ilon tehtävä saada taas Riley hallintaan ennen kuin hänestä tulee oikea teinihirviö.
Minusta se alkuperäinen Inside Out on yksi Pixarin parhaista elokuvista. Teemana on, että vaikeista tuntemuksista pitää voida puhua ja niitä käsitellä. Inside Out 2 puolestaan siirtyy eteenpäin kertoen tarinan omalla tavallaan siitä murrosiästä. Rileyn sisäinen maailma on sekava, mutta elokuva ei sitä kuitenkaan ole.
Käsikirjoitus on hyvin hiottu ja älykäskin. Se käsittelee onnistuneesti psykologiaa menettämättä kuitenkaan sitä tunteikkuuden painopistettä. Rakenteen osalta jatko-osa on samanlainen kuin edeltäjänsä. Pinnallisesti ei ehkä mieti kummia Rileyn sisäisistä kamppailuista jääkiekkoleirillä, mutta elokuvantekijät ovat onnistuneet esittämään teini-ikäisen sisäisen maiseman tunnistettavasti.
Uusien tuntemuksien määrä tuntuu ajoittain jopa liialliselta. Ahdistus tekee sen suurimman vaikutuksen elokuvan pahiksena, kun taas Kateus ja Ikävystyminen jäävät lapsipuolen asemaan. Michael Giacchinon niin mahtavaa musiikkia ei tällä kerralla kuulla, ja se on harmi.
Kokonaisuutena Inside Out 2 on taidolla, tarkkuudella, ymmärryksellä ja hauskuudella tehty elokuva tunteiden käsittelemisen oppimisesta. Kyseessä on onnistunut perhe-elokuva hyvällä huumorilla ja hyvin tehdyllä käsikirjoituksella.