Infamous

Toiminnan miehenä kiitän tiedosta ja aloitan ketterän kapuamisen viereisen talon seinää pitkin kohti korkeuksia. Samalla käsiaseiden tulitus alkaa, ja pyörähdän katolla nopeasti savupiipun taakse. Aika tuntuu hidastuvan, kun losautan kahdella tarkalla kaukolaukauksella sähköä toisella katolla räiskivään vastustajaani. Seuraavat kolme kelmiä lentävät kaaressa katolta alas sähkökranaatin pamauksen myötä. Viimeisen pahikset viimeistelen käsisalaman ja pienen potkusarjan yhdistelmällä.

Tomun laskeuduttua niittaan muutamat eloonjääneet sähkösitein kiinni. Ikävämpi tyyppi imisi lannistetuista sähköt pihalle, minä tyydyn palauttelemaan reservejäni viereisestä ilmastointilaitteesta. Viereisen vesitornin päällä todellakin putputtaa epäilyttävän näköinen lisälaite, joka ei taatusti ole hygieniaviranomaisten tyyppihyväksymä. Shokkiaalto hajottaa härvelin, mutta hytäkässä saan päälleni sen sisuksista purkautuvaa mustaa liejua. Olo on hieman heikko, mutta kartalla vilkkuu jo seuraava tehtävä vailla täyttäjäänsä.

Infamousin tekijät ovat pääasiassa Sly Cooper -peleistä tuttua porukkaa, joka lähti tällä kertaa taklaamaan hieman aikuisempaa teemaa. Kuten kaikki hyvät tarinat, tämäkin alkaa kunnon räjähdyksellä. Eikä millä tahansa possautuksella, vaan kortteleita matalaksi pistävällä sinisävyisellä pommilla. Sen pommin keskipisteessä on Cole, tavallinen lähetin rempula, jonka kohtalo oli päättänyt valita paketintoimitusta merkittävämpiin afääreihin. Pian kuvioihin ilmestyvät vanhat kaverit ja heilat, seonneet jengiläiset sekä tietysti mystinen pahis tummanpuhuvalla ääninäyttelyllään varustettuna. Vyyhtiä lähdetään selvittämään pala palalta, aloittaen että mitä ihmettä juuri tapahtui? Räjähdyksen lopputulos ei ollutkaan yksi kappaletta atomeiksi muuttunutta lähettiä, vaan supervoimainen pelaaja. Voittajan valinta on tällä kertaa sähkö, ja aika moneen se taipuukin.

Infamousin maailma on vapaa, ja täynnä tekemistä. Juonta eteenpäin kuljettavien ja uusia alueita avaavien tehtävien lisäksi Empire Cityssä on kaikenlaista lisäkivaa kerättävien esineiden ja lisätehtävien muodossa. Juonitehtävät avaavat lisäksi Colelle uusia sähkövoimia, joita lisätehtävien kokemuspistepalkkioilla voi ehostaa. Valintojakin pitää tehdä, joskin hyvin suoraviivaisesti hyvä/paha -akselilla. Monissa tehtävissä ja jokapäiväisessä taistelussakin voi tehdä päätöksiä. Hyvät liittyvät yleensä muiden ihmisten auttamiseen, ja pahat pelaajan itsensä etuihin.

Valitusta tiestä riippuen voimienkin luonne muuttuu. Esimerkiksi alun kuvauksen sähkökranaatti on maksimitasollaan hyviksellä yksittäinen, vastustajia sitova pamaus. Koska pimeällä puolella ei tarvitse sivullisista uhreista välittää, pahiksen kranu hajoaa lennossa useaksi pieneksi kranaatiksi tehden melkoista aluevahinkoa. Erillisiä kykyjä on noin tusinan verran, ja suurinta osaa voi parannella kokemuspisteillä tehokkaammaksi. Moraalinen valinta päättää myös, kumman kahdesta vaihtoehtoisesta lopusta saavuttaa.

Lisäksi vuodet parkourin parissa ovat tehneet tehtävänsä, ja Cole pomppii, kapuaa, liukuu ja ylittää esteitä vakuuttavalla vaivattomuudella. Sähkövoimien ja parkourin yhdistelmä onkin yllättävän tyylikäs ja lähes realistinen, jos vertaa esimerkiksi tulevaan Prototype -peliin. Kokonaisfiilis muistuttaa paljon Xbox 360:n Crackdown -peliä.

Ulkoasun puolella Infamous tekee varmaa peruslaatua. Muutamia huikaisevia korkeuseroja lukuun ottamatta peli tarjoaa ihan kohtuullisen näköisen kaupungin sähkön ja räjähdysten taustaksi. Peli myös pyörii ongelmitta isoissakin mätöissä, siitä plussaa. Empire City on ehkä hieman harmaanruskea, mutta laskettakoon se post-apokalyptisen räjähdyksen syyksi. Animaatio on pääosin onnistunut, mitä nyt välillä seinäkiipeily aiheuttaa outoja nykimisreaktioita käsissä. Ääninäyttely on tylsän yligeneerisen äreää päähenkilöä lukuun ottamatta laatutyötä. Silloin kun elektronishenkistä rokkimusiikkitaustaa kuulee, se sopii peliin hyvin. Sähkö rätisee siinäkin.

Infamous yllätti kivasti. En odottanut siltä päätoimittajan ennakkohehkutuksistakaan huolimatta suuria, mutta jo vain se potkaisi ja lujaa. Taistelu on hauskaa ja pelaajasta riippuen hyvinkin monipuolista. Perusjamppojenkaan kurmotukseen ei ehdi kyllästymään ihan loppumetrejä lukuun ottamatta. Vaihtoehtovoimat ja moraalivalinnat ovat syy pelata peli ainakin kaksi kertaa läpi. Koko paketti on laatutyötä, ja lopputuloksessa on vain muutamia mitättömiä pikkuvikoja. Jos supersankaruus on se juttu, ja sähköinsinöörin uravalinta ei olekaan sitä mitä odotit, nappaa Infamous pelikokoelmaasi.