Olen aina ollut hieman hämmentynyt Indiana Jonesin ja Great Circlen olemassaolosta. Kuten Indiana Jones ja Dial of Destiny -floppi osoitti, pölyisessä ja vanhassa arkeologissa ei ole niin paljon hypeä kuin ennen, ja vaikka Machine Games onkin luotettava osaaja, Indiana Jones -pelin tarve ei vain tunnu luontevalta, vaikka se siellä onkin. Uncharted ja Tomb Raider kuitenkin onnistuivat siinä. Kuitenkin, kun astuin tämän käytännön esikatselun pyhättöön ja Lontoon historialliselle maamerkille, joka oli muunnettu Marshall Collegeksi, oli vaikea olla hurahtamatta siihen seikkailuun, jonka Machine Games esitteli meille.
Alku oli buginen kokemus, mutta se johtui käyttämästäni PC:stä, sillä pelissä ei ollut vikaa. Lähdin kohti uutta maailmaa ja päädyin maailmaa kiertävään vuoristorataan seikkailussa, jossa pääosassa oli Indiana Jones. Sain hänestä enimmäkseen kunnollisen vaikutelman ainakin Troy Bakerilta. Tony Toddin tekemän pahoinpitelyn jälkeen lähdimme Marshall Collegesta Vatikaaniin, jossa saimme käsiimme lineaarisemman tehtävän ennen kuin matkasimme Gizaan. Yhteensä vietin pelin parissa noin kaksi tuntia.
Suurin osa ajasta kului kyyryasennossa, kun tutkin ympäristössä olevia salaisuuksia. Kuten luova johtaja Axel Torvenius kertoi meille päivän käytännönläheistä osuutta edeltävässä esittelyssä, tämä peli kertoo ensin seikkailun ja toiminta tulee vasta sitten. Indy ei ole mikään Rambon kaltainen hahmo, sillä hän ei voi tuosta noin vain rynnätä vihollislaumoja kohti. Sen sijaan hän käyttää järkeään ja piiskaansa välttääkseen vihollisia tai ottaakseen heidät pois pelistä, kun he eivät odota sitä. Piilottelusysteemi tuo osittain mieleen Hitman-pelin, sillä voit käyttää valepukuja, sabotoida koneita ja tehdä natsien elämästä yleisellä tasolla vaikeampaa ennen kuin kumautat heitä lapiolla kalloon. Samalla olet osittain vastaavanlaisissa tilanteissa kuin Dishonored-peleissä. Sinulle annetaan nippu vaihtoehtoja, joita suorittamalla saavutat tavoitteesi. Kokonaisuus sulautuu hauskaksi sekoitukseksi, jota tehostaa liioiteltu ja sarjakuvamainen väkivalta.
Koska suurin osa Indiana Jones and the Great Circlen -julkaisun taisteluista rajoittuu nyrkkeihisi ja maasta löytämiisi romuihin (kaikkea jakoavaimesta kitaraan voidaan käyttää vihollisen tyrmäämiseen), ilahdut kuullessasi, että lähitaistelu on yksinkertaista, mutta tehokasta. Sinulla on kyky väistää ja torjua, mutta usein nopeampi prosessi saada viholliset pois pelistä on vain takoa heitä päähän yhä uudelleen ja uudelleen, jolloin saat nauttia iskujen osumien äänistä. Taistelut voivat olla myös väkivaltaisempia, sillä voit sysätä natsit ilmojen teille nopealla hyökkäysyhdistelmällä tai saattaa heidät ragdoll-efektin alaisiksi kalauttamalla lapiolla takaraivoon. Tämä pitää hauskan seikkailun hengen elossa. Jos olisimme eksyneet liian pitkälle realistiseen väkivaltaan, se saattaisi pilata Indiana Jones -seikkailulta odotetun hauskanpidon ja sen keveyden, joka erottaa hänet muista toimintasankareista. Vaikka käytin Indyn nyrkkejä ja erilaisia romuja pääaseinani, palvelevat myös ruoska ja revolveri tarkoitustaan. Piiska toimii parhaiten häiritsevänä puolustusvälineenä, jota käytetään vihollisen pysäyttämiseen esimerkiksi silloin, kun kivääri on suunnattu päätäsi kohti. Revolveri taas on varma tapa saada nopea ja pysyvä loppu kohtaamiselle. Ammuskelu ei kuitenkaan ole yksi kohokohdista, kuten sopii odottaa, mutta voit silti poimia haltuusi kiväärit ja sarjatuliaseet ja mennä halutessasi kaupunkiin vihollistesi kimppuun.
Kuten mainittiin, voit käyttää piiskaa taistelussa, mutta se toimii myös liikkumakeinona. Voit kiivetä ylös, laskeutua alas ja keinua piiskallasi saavuttaaksesi uusia tasoja. Joskus piiskan käyttö on hieman hankalaa, ja oikeaa kulmaa etsiessäsi yrität saada Indyn ymmärtämään, että haluat hänen kiipeävän, voi olla hieman hankalaa, mutta suurimmaksi osaksi liikkuminen toimii tarkoitetulla tavalla. Ruoskimisesta tai ylipääsystä ylipäätään ei ole paljoa sanottavaa. Suurempien alueiden avoimen luonteen vuoksi paikat sisältävät enemmän tutkittavaa ja enemmän mahdollisuuksia käyttää piiskaa, mutta tämä luo vähemmän elokuvamaista tunnelmaa. Gizan kartta tuntui ajoittain turvonneelta, sillä vaikka pikamatkustaminen tiettyjen pisteiden välillä on mahdollista tienviittojen avulla, niitä on alueiden kokoon suhteutettuna vähän ja ne sijaitsevat yleensä kaukana, joten joudut käyttämään paljon aikaa kulkiessasi kävellen yhdestä kiinnostavasta paikasta seuraavaan. Kiinnostavat paikat, joista peli todella haluaa sinun välittävän, toimivat hyvin, ja on palkitsevaa selvittää sekä yksinkertaisempia että vaikeampia pulmia.
Joka kerta, kun löydät tietoa Indiana Jonesista ja Great Circlestä, olipa sitten kyseessä natsiupseerin säilyttämä rahakasa, kirje kiinnostuneelta henkilöltä tai tietty esine, saat seikkailupisteitä. Näillä ostetaan hahmollesi päivityksiä kirjoista, jotka pitää myös löytää kartalta. Tarjolla on terveyspisteiden tehokkaamman palautumisen kyky, suurempia lähitaisteluvaurioita ja tehosteita aseettomiin tyrmäyksiin. Indylle on saatavilla paljon erilaisia päivitysjuttuja. Minulla on enimmäkseen ristiriitaisia ajatuksia seikkailupistejärjestelmästä. Tietysti tutkimustyö on pääosassa Indiana Jones -pelissä, mutta joskus voi tuntua siltä, että edetään elokuvamaisen hidasta vauhtia, jos käytät aikaasi päivityspisteiden etsimiseen. Tämä on todennäköisesti henkilökohtainen mieltymys, jonka sopivuutta peliin en ole vielä päättänyt. Ensimmäisen persoonan näkökulma on myös asia, josta olin aluksi melko epävarma. Sen kanssa leikkimisen jälkeen mieleni on kuitenkin vakaa ja rauhallinen. Se ei mielestäni ole paras tapa uppoutua seikkailuun Indyn kanssa, mutta se on paras ratkaisu siltä kannalta, mitä Machine Games haluaa tehdä Indiana Jonesilla ja Great Circlellä. Se myös tekee taistelusta immersiivisemmän ja piilottelusta mukaansatempaavamman oloisen.
Kaiken kaikkiaan en ole vieläkään aivan varma kenelle Indiana Jones and the Great Circle on tarkoitettu. Minulla oli hauskaa sen kanssa, ja pidin tutkimista hauskana ominaisuutena, mutta mielestäni tarvitsen enemmän perspektiiviä koko pelistä, ennen kuin voin todella suositella sitä tai jättää suosittelematta. Jos alueella on vain muutamia avoimia tiloja, kuten Gizassa, ja yhtä lineaarisia sekä ahtaita kulkureittejä kuten Vatikaanissa, odotukseni voivat jopa ylittyä. On kuitenkin olemassa riski, että kupla voi puhjeta.