Ensimmäinen Ihmeperhe oli täyden kympin leffa, joka edusti useallakin tasolla Pixarin parhaimmistoa. Nyt elämme tietysti Disney-Pixarin aikaa, joka ei ole ollut aivan yhtä voitokasta lafkan elokuvien kannalta. Ihmeperhe 2 on selkeä osa tätä trendiä.
Jatko-osassa Ihmeperhe yrittää jälleen elää siistiä, normaalia elämää, koska supervoimien kanssa riehuminen on edelleen kiellettyä, vaikka tarkoitus olisikin hyvä. Kun rouva saa tilaisuuden toteuttaa supervoimaista itseään avoimesti, jää herralle koti-isän rooli, joka ei suju aivan ongelmitta. Kaiken kukkuraksi kentälle on astunut uusi superluokan pahis, joka uhkaa tehdä kaikista kirjaimellisesti ruudun orjia.
Tiivistelmänä Ihmeperhe 2 kuulostaa alkuperäisen elokuvan tavoin selkeältä ja toimivalta paketilta, mutta toteutus ei yllä samalle tasolle. Matkassa on monta mutkaa ja sivurönsyä, jotka vesittävät kokonaisuutta ja saavat elokuvan tuntumaan pidemmältä kuin se onkaan. Karsiminen ja leffan varsinaisen vision vahvistaminen olisi selkeästi ollut paikallaan. Vaikka mukaan mahtuukin runsaasti viihdyttäviä kohtauksia, ne eivät kohtaa toisiaan, ja lopputulos jää rikkonaiseksi.
Tämä on suurta tuhlausta, koska elokuvan animointi ja ääninäytteleminen ovat taattua laatua. Ensimmäisestä osasta tuttujen näyttelijöiden lisäksi mukana on nyt muun muassa Breaking Badista tuttu Bob "Saul" Odenkirk, jonka ilmeikäs ääni on kuin tehty animaatioon.
Kyllä tästäkin Ihmeperheestä saa viihdettä irti, mutta se jää silti kauas edeltäjästään. Vanhemmat saavat epäilemättä hieman lisäarvoa perhe-elämän kuvauksesta, ja nuoremmille on puolestaan tarjolla nopeatempoista pöhköilyä. Vanha viisaus siitä, että huonokin Pixar pieksee mennen tullen Dreamworksin perustuotannon, pätee edelleen.
Jos Ihmeperhe 2:n aikoo katsoa, kannattaa se hankkia Blu-ray-versiona, koska paketista löytyvät ekstrat ovat joissain tapauksissa parempia kuin itse elokuva.