Saattaa olla niin, että peliala on siirtymässä historiallisten strategiapelien kulta-aikaan. Paradox julkaisi hiljan pelin Imperator: Rome, ja Crusader Kings III on tulossa. Mohawk Games on nyt julkaissut Early Access -version Old Worldista, ja Civilization VI on loistavassa kuosissa monien päivitysten ja kahden ison laajennuksen ansiosta. Ranskalainen Amplitude Studios työstää tällä hetkellä Humankindia, joka on uusi 4X, ja mahdollisesti se paras koko porukasta.
Pääsin hiljan testaamaan peliä kokonaisen aamupäivän ajan, ja pääsin 60-vuoroisen demon loppuun asti. Tämä jätti lopputunnelmaksi sen kuuluisan "vielä yksi vuoro". Peli ei ole vielä valmis, mutta merkit ovat ilmassa hyvät.
Humankindin demo viittaa peliin, joka käsittelee tuttuja teemoja, mutta joka tutkii niitä uusin silmin. Amplituden selkein uusi innovaatio on ehkä kulttuurien sekoittaminen. Humankindissa pelaajat pystyvät omaksumaan uusia kulttuurisia ominaisuuksia samalla, kun peli etenee aikakausien halki. Ja erilaisia mahdollisuuksia on ilmeisesti miljoonia. Kehityksen suunta ei siis muutu kertaheitolla, vaan mukaan lisätään uusia vaihtoehtoja, joilla niin teknologinen kuin kulttuurinenkin kehitys etenee. En päässyt juurikaan tätä puolta kokeilemaan, vaan keskityin lähinnä ensimmäiseen aikakauteen, ja mitä kaikkea muinaisessa ajassa voikaan tehdä.
Käytin aikani demon parissa laajentaakseni pääkaupunkia mahdollisimman nopeasti, rakentamalla infrastruktuuria ja lisäämällä tuottavuutta. Myöhemmin pystyin jo muuntamaan valtakunnan militaristiseksi ja hyökkäämään naapurin kimppuun, joka oli Babylonia. Pelasin muinaisella Egyptillä, ja vahvistin parhaani mukaan Memphisiä. Tämä toimi tiettyyn pisteeseen saakka, mutta lopulta oli palkattava sotajoukko, ja lähetettävä heidät ryöstöretkelle Babyloniaan.
Omia rajojaan voi laajentaa muutamalla eri tavalla. Se yksinkertaisin on tietenkin suoraviivainen valloitus, mutta toinen tapa on lunastamattoman maan haltuunotto ja vartiopisteen pystyyn laittaminen. Kun rahaa on kertynyt tarpeeksi, voi nämä kauemmat paikat liittää osaksi muuta valtakuntaa ja aloittaa niiden kehittäminen. Juuri tällä tavalla riistin Babylonialta heidän rajamaitaan liittäen ne osaksi omaa valtakuntaani.
Koko aloitusosio on vuoropohjainen, mutta pelaamisessa on mukana sujuvuus, joka saa maailmankartan tuntumaan elävältä. Oman muinaisen valtakunnan rakentaminen tuntuu hyvinkin luonnolliselta. Toisin kuin muissa saman lajityypin peleissä, ei ole tarvetta panostaa erilliseen siirtolaisjoukkoon. Sellaisena toimii mikä tahansa yksikkö, joka sitten ajan kanssa kasvaa, ja lopulta yhdistyy osaksi muuta valtakuntaa. Jos sijoittaa paljon rahaa kaukaiseen paikkaan, ei emämaan ote tästä alueesta ole kovinkaan vahva (paitsi jos jättää paikan päälle varuskunnan, ja pystyy kattamaan sen kulut). Toisaalta on myös mahdollista ottaa haltuun isoja alueita pienellä joukolla, jos kyseisen alueen puolustus on heikko.
Kun kaksi armeijaa kohtaavat, studion näkemys 4X-taistelusta tulee esille. Asiat tuntuvat olevan aiempia pelejä vaihtelevammalla mallilla, ja taktiset minikamppailut käydään kuusikulmaisilla ruuduilla. Pelin alkupuolella taistelu on enimmäkseen 1v1-menoa, jossa metsästysseurueeni kohtaa peuran. Demon lopussa minulla oli jo neliyksikköinen armeija, ja tukena kolmeyksikköinen armeija, sotavaunut ympärillä pyörien, jousimiehet takana, ja soturit lähietäisyyden iskut ottamassa. Tämän joukon ottaessa yhteen samankokoisen toisen armeijan kanssa vaikutti pelissä olevan tilaa myös taktisille peliliikkeille kolmen siirron taisteluissa. Tämä osuus pelistä on kuitenkin vielä työn alla.
Aiempien Amplituden pelien malliin pääsee karttakuvasta katsomaan resurssien määrää (ruoka, teollisuus, raha, tiede). Näin voi tehdä päätöksiä kehityksen suuntaamisesta, ja kaupunkejaan voi laittaa erikoistumaan usealla eri tavalla. Demon lopussa hallussani oli useita kaupunkeja, jotka pystyivät parantamaan ja tuottamaan yksiköitä varsin nopeasti. Kun pääsin demon loppupuolelle, erilaisten parannuksien kanssa oli jo todella paljon pohdittavaa.
Kasvava imperiumini oli demon lopussa melko mittava ja silti koin, että kasvu oli tapahtunut omalla painollaan. Monumentteja rakentamalla ja uskontoja perustamalla ansaitsin pisteitä, jotka tekivät mukavasti oman osuutensa loppuarvosanaan. En saanut maksimipisteitä, mutta pääsin melko lähelle. Lopuksi kartasta 90% oli maalattuna minun väreilläni, ja näkymässä oli paljon erilaisia yksityiskohtia muistona siitä, mitä naapureilta oli ajan kuluessa riistetty omaan käyttöön. Taiteellinen tyyli on maalauksellinen, ja kaikesta saa helposti selvää. Amplitude ei selvästikään ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä.
Humankind vaikuttaa hyvältä. Kilpailu lajityypissä on kovaa, ja hiomisen tarvetta on vielä useilla osa-alueilla, mutta tulossa on kiinnostava ja hyvin ajateltu historiallinen 4X. Pääsin näkemään vasta pienen osan kokonaisuudesta, joten lopullista mielipidettä ei voi vielä muodostaa.