HP OmniBook Ultra Flip

Useimmilla ihmisillä on hyvin tarkat vaatimukset sille, mitä kerran "ultrabookiksi" kutsutun tietokoneen pitäisi pystyä tekemään. Ja jos ajattelet asiaa, nämä vaatimukset ovat aluksi melko korkeat. Laadukkaista materiaaleista valmistettu erittäin ohut runko, korkea akunkesto ja mieluiten niin, ettei kone tuota liikaa lämpöä tai melua. Sen ei pitäisi pystyä liikuttamaan vuoria, mutta sillä pitäisi pystyä tekemään Photoshopissa retusointia tai ehkä jopa yksinkertaista videonmuokkausta Premiere-ohjelmassa. Hyvä, herkästi reagoiva näppäimistö, korkearesoluutioinen näyttö, mieluiten OLED-näyttö, suuri ohjauslevy, mutta ilman, että kokonaisuus painaa liikaa.

Oi, siinäpä melkoinen tarkistuslista. Mutta erityisesti sen jälkeen, kun Apple on tuonut Air-mallin uudelleen markkinoille ja eri Windows-valmistajat ovat ottaneet kiinni, tämä tarkistuslista vaikuttaa paljon vähemmän "ulkopuoliselta" kuin vain muutama vuosi sitten. Otetaan esimerkiksi HP:n OmniBook Ultra Flip, kannettava tietokone, jolla on melko epäseksikäs nimi, mutta josta voisi tulla ultrabookien harrastajien suosikki pienellä hyvällä tahdolla.

Koko runko on anodisoitua alumiinia, se painaa vain 1,3 kiloa, eikä se ole suurempi kuin sen sisällä oleva 14-tuumainen paneeli. Siitä huolimatta kyseessä on "flip", mikä tarkoittaa, että koko näyttöä voi kääntää ympäri ja käyttää mukana tulevan kynän avulla kosketuspaneelina. Se vaatii tukevamman saranan, mutta on vain 1,49 senttimetriä paksu. Ainoa uhraus tässä on portit, sillä Thunderbolt-portteja on vain kaksi ja pistoke, mitä jotkut saattavat haukkua.

Pieni, kompakti, kauniisti rakennettu - hyvä alku, eikö? Sisällä on vielä parempaa. HP on mahduttanut tänne yllättävän hyvin suunnitellun näppäimistön, joka muistuttaa melkeinpä Microsoft Surface -sarjan lähes legendaarisia näppäimiä. Näppäimet ovat pehmeät, reagoivat hyvin ja istuvat mukavasti, ja yhdessä terävän sormenjälkilukijan ja vankan ohjauslevyn kanssa niitä on ilo käyttää päivittäin. Lisäksi siinä on 14-tuumainen OLED-paneeli 16:10-kuvassa. Se toimii 2880x1800- eli 3K-näytöllä 120 Hz:n taajuudella, ja siinä on muuttuva virkistystaajuus, jonka voi tarvittaessa kuristaa 48 Hz:iin virran säästämiseksi. Näyttö on hienosti värikalibroitu, ja laitteemme antoi vain 1,2 Delta-E-poikkeaman, jonka pitäisi olla hyvällä puolella ammattimaisessa, värikriittisessä työssä.

Käymme läpi aiemmat tarkistuslistat, ja jotenkin hyvät uutiset vain jatkuvat. HP itse lupaa yli 20 tunnin akunkeston, ja vaikka emme pystyneet aivan toistamaan tätä, saimme 16,5 tuntia Arc Browser -selainta, musiikkia Spotifyn kautta, nopeaa Photoshopia ja muuta sellaista - mikä tekee tästä kiistatta yhden parhaista testaamistamme ohuista kannettavista tietokoneista, ja se pistää häpeään useimmat ThinkPadit, jotka ovat paksumpia ja painavampia, mutta jotka eivät riitä läheskään yhtä pitkälle latauksella.

Teknisten ominaisuuksien suhteen ei ole säästelty, vaikka joudutkin tyytymään integroituun grafiikkaan, joten tämäkin kompromissi on helpompi niellä vuonna 2025. Saat 258 voltin Intel Core Ultra 7:n, jossa on 8 ydintä ja 8 säiettä ja joka voi toimia jopa 4,8 GHz:n kellotaajuudella, integroidun Intel Arc -grafiikan, 32 Gt LPDDRX-muistia (joka on valitettavasti juotettu - hyi hitto) ja 2 Tt:n NVMe SSD-levyn.

Tällä kertaa emme päässeet tekemään kovinkaan montaa yksittäistä vertailutestiä, mutta GeekBench 6:ssa se sai melko korkeat pisteet, noin 2740 pistettä yksiytimisessä ja 10 995 pistettä moniytimisessä - ei lainkaan huonosti. Selailu, multimedia, Adobe Suite rajoitetusti - se on mestarillinen näissä tehtävissä.

Rehellisesti sanottuna tämä on yksi täydellisimmistä tänä vuonna testaamistamme ohuista kannettavista tietokoneista, ja vaikka Lenovon ThinkPadin runko tuntuu pehmeämmältä ja mukavammalta, ja näiden koneiden MIL-STD-sertifikaatit takaavat laajemman toimivuuden kovemmissa olosuhteissa, HP voi helposti taputtaa itseään selkään tässä.