Killzone-sarjan kehittäjä Guerrilla Games räjäytti vuoden 2017 käyntiin rytinällä. Helmikuussa ilmestynyt Horizon: Zero Dawn on kerännyt suitsutusta sekä kriitikoilta että pelaajilta. Syksyllä pelin jo ennestään massiivinen maailma laajeni Frozen Wilds -lisurin myötä, jonka luvattiin sisältävän runsaasti uutta sisältöä. Pelin julkaisu meni minulta aikoinaan tyystin ohi, mutta sain mahdollisuuden kokea Aloyn seikkailun näin joulun kynnyksellä julkaistavan Horizon: Zero Dawn - Complete Editionin avulla.
Tulevaisuudessa ihmiskuntaa on kohdannut jokin laaja tuho, jonka myötä yhteiskunnat ovat taantuneet valtavista maista takaisin piskuisiin heimoyhteisöihin. Edesmenneen sivilisaation jäljet ovat kuitenkin edelleen läsnä, sillä kasvillisuuden alta voi nähdä jäänteitä valtavista kerrostaloista ja muista teknologisista edistysaskeleista. Maailmassa on kuitenkin täysin uusi uhka, sillä joka puolella tallustelee ja jopa lentelee erilaisia mekaanisia dinosauruksia. Mistä nämä dinosaurukset ovat tulleet? Mitä oikein on tapahtunut? Minkä salaisuuden Aloyn tausta oikein kätkee? Guerrillan luoma dystopia herättää kysymyksiä, joiden ansiosta maailman salaisuuksien tutkiminen imaisee sisäänsä helposti kymmeniksi tunneiksi.
Dinosaurusten valtaaman maailman kolkkien koluaminen ei ole helppoa, sillä taantuman myötä ihmiskunta luottaa pääasiassa erilaisiin jousipyssyihin ja keihäisiin. Sentään ansalankoja ja pommeja on opittu jälleen valmistamaan, mikä hieman tasoittaa tilannetta. Päähenkilö Aloy tuntuu aluksi hyvin heikolta dinosauruksiin verrattuna. Jouskarilla metallisten vihulaisten kurmottaminen tuntuu ylivoimaiselta, kunnes hoksaa keskittyä suoran lähestymisen sijaan oveliin kikkoihin, kuten vaikka otusten jallittamiseen erilaisiin ansalankoihin tai ansoihin. Monella vastustajalla on erikoisia kykyjä tai hyökkäystapoja: esimerkiksi yksi vihollinen luo itselleen suojaavan voimakentän. Mutta pamauttamalla tietyn ruumiinosan rikki, ei vihulainen enää pystykään suojaamaan itseään ja taistelusta tulee heti tasaväkisempi. Taistelut pakottavat käyttämään harkintaa suoran rynnimisen lisäksi, mikä pitää toiminnan mielenkiintoisena.
Hiekkalaatikkopelien perinteitä noudattaen Horizonin maailma on valtava ja täynnä tekemistä. Päätehtävien lisäksi tarjolla on erilaisia sivuhommia, joiden suunnitteluun on selvästi panostettu aikaa ja vaivaa. Näiden lisäksi voi yrittää läpäistä erilaisia metsästykseen liittyviä haasteita, siivota maailmaa pahoista ryöväreistä ja niin edelleen. Tekemistä riittää ja jokaisessa kylässä tuntuu olevan joku avun tarpeessa.
Pelkkään pääjuoneen saa helposti hukutettua kymmeniä tunteja, mutta Complete Editionissa tulee mukana myös The Forzen Wilds -lisuri, joka tarjoaa lisää seikkailua reiluksi kymmeneksi tunniksi. Aloy pääsee kokeilemaan taitojaan lumisissa maisemissa täysin uusia ja kuolettavia dinosauruksia vastaan. Vanhoistakin vastustajista on tarjolla kuolettavammat version, eikä pohjoiseen kannata suunnata kovin heppoisella hahmolla. Suosituksen mukaan taso 30 on riittävä, mutta itse hankkisin Aloyelle muutaman tason enemmän. Uuden alueen ja täysin uusien seikkailujen lisäksi sen myötä peliin ilmestyi uusia kykyjä ja täysin uudenlaista bluegleam-valuuttaa. Frozen Wilds -lisäosa on muistutus siitä, millaisia lisureiden pitäisi olla.
Tekniseltä toteutukseltaan peli saa minulta puhtaat paperit. Postapokalyptinen maailma ja etenkin sen robottiasukkaat näyttävät uskomattoman hyviltä. Äänimaailma on myös rikas ja kunnon äänentoistolla siitä saa todella paljon irti. Harvassa pelissä olen säikähtänyt ajoittain yhtä paljon kuin tässä. Takaa kuuluvat mekaaniset äänet ja raskaat askeleet saivat minut joka kerta etsimään nopeasti piilopaikkaa.
Aloyn seikkailuissa on kuitenkin yksi piirre, joka jaksaa ärsyttää minua. Hän ei nimittäin osaa kiipeillä kovinkaan ketterästi. Vuorilla kiipeilemisessä täytyy olla silmä tarkkana, sillä Aloy osaa tarttua kiinni vain tiettyihin reunoihin. Lisäksi aavistuksenkaan liiat isot kivet ovat ylitsepääsemättömiä esteitä, mikä tuntuu hassulta. Olen ehtinyt vuosien varrella tottua hyvin vapaisiin hiekkalaatikkoihin, joten nämä rajoitukset tuntuivat inhoilta. Etenkin kun joskus yöllä kiipeillessä minun oli hankala nähdä missä tarttumispinnat ja -reunat oikein olivat.
Kiipeilemiseen liittyvistä napinoista huolimatta, on Horizon: Zero Dawn selvästi eräs tämän vuoden parhaista pelijulkaisuista. Sen hieno maailma robottidinoineen ja hyvä tekninen toteutus nostivat sen vahvaksi ehdokkaaksi yhdeksi PS4:n parhaista peleistä.