Hogwarts Legacyn puunatut taikapölyt Playstation 5:llä

Helmikuussa 2023 ilmestynyt Hogwarts Legacy päästi pelaajat aloittamaan opinnot J.K. Rowlingin Harry Potter -nuortenkirjoista (1997-2007) tutussa taianomaisessa Tylypahka-sisäoppilaitoksessa moderneilla konsoleilla ja PC:llä. Erinomaiseen tahtiin kaupaksi käynyt toimintaroolipeli ilmestyi toukokuussa 2023 myös vanhemman konsolisukupolven PS4- ja Xbox One -laitteille, mutta Switch-pelaajat joutuvat tällä haavaa odottamaan Tylypahkaan pääsemistä tämän vuoden marraskuuhun saakka. Hogwarts Legacyn PS5-versio on saanut kevään korvalla useamman päivityspaketin, joiden myötä Sonyn viimeisin sotaratsu suoriutuu varsin sukkelasti Tylypahkan ja lähimaaston kylien, laaksojen ja kukkuloiden pyörittämisestä. Virtuaalinen velhomaailma onkin kuvasuunnittelultaan yksi tähänastisen pelivuoden muistettavimmista pelimiljöistä helmikuisen Atomic Heart -toimintaseikkailun nyrjähtäneen neuvostoutopian ohella.

Hogwarts Legacy käynnistyy, kun 1800-luvulla teini-ikäinen pelaajan itsensä luoma taikahenkilö tempautuu elämänsä seikkailuun jo ennen Tylypahkan tiluksille tallustelemista. Professori Figin kanssa harharetkille haahuileva sankari saa Irveta-pankin kautta tehdyn kiertoreitin välityksellä vihiä salaliitosta, jossa radikalisoituneet pahismaahiset ja kataluuksia juonivat pimeyden velhot kärkkyvät yhteistuumin Tylypahkan uumenissa sykkivää salaisuutta. Kaiken kukkuraksi päähenkilö saa tietää pystyvänsä näkemään rippeitä muinaismagiasta, jonka hyödyntämisestä kiinnostuneet konnat ovat sitten innokkaasti myös sankarin kintereillä.

Kaiken tämän opintojen ulkopuolisen tauhkan ohella päähenkilön pitäisi saada koulunkäyntiä käynnisteltyä ja kirittyä Tylypahkassa vuosikausia opiskelleet ikätoverit kiinni. Suoraan vitosluokalle loikkaava sankari on erikoistaidoistaan huolimatta perusloitsinnan, taikaliemien ja luudalla lentelyn suhteen ummikko. Onneksi Tylypahkan persoonallinen henkilökunta ja omia sivuhankkeitaan puuhailevat opiskelukaverit pitävät huolta siitä, ettei sisäoppilaitosarki käy tylsäksi.

Seikkailu etenee luontevasti oppitunneilla taikataitojen kartuttamisen ja oma-aloitteisen ja vapaamman tutkimisen välillä vaihdellen. Hogwarts Legacyn tarinatehtävät kuljettavat pelaajaa aluksi oppitunnilta toiselle esitellen Tylypahkaa ja sittemmin avaraa ja vapaasti tutkittavissa olevaa pelimaailmaa, jonka laajuus yllättää. Tylypahka alkaa tuntua nopeasti näyttävine holvikaarineen, elävine tauluineen ja okkultistisine sisustusratkaisuineen yllättävän pieneltä linnalaitokselta viimeistään siinä vaiheessa, kun pelaajan hahmo hyppää luudan selkään ja pääsee liihottelemaan vapaasti komeissa luontomaisemissa.

Metroidvanian hengessä taitoja ja loitsukavalkadiaan kartuttavalle sankarille on tutuiksi käyvilläkin nurkilla jatkuvasti uutta tongittavaa ja ratkottavaa. Vaatimattoman kokoinen tavaravalikko vie tavaroiden ja uusien vaatteiden löytämiseltä riemun, kun pelaajan matka-arkku pullistelee jatkuvasti täytenä vaatteista, ja kyydistä joutuu pudottelemaan heikoimpia hepeniä. Tämä vie kirstujen penkomiselta vähän pontta, vaikka kaapumuodin joukkoon mahtuukin upeita ja oman sankarin tyylittelyyn jatkuvasti innostavia ilmestyksiä. Ja tästä päästäänkin sopivasti Hogwarts Legacyn graafiseen ilmeeseen.

Säteenseurannalla varustettu 4K-kuvanlaatuun yltävä Fidelity Mode pyörii PS5:llä muutama kuukausi pelin julkaisun jälkeen todella sujuvasti, vaikka huomaan ruudunpäivityksen välillä yskähtävänkin eeppisempien taistojen tai Merlin Trials -pulmien efekti-ilotulituksen keskellä. Myös Tylypahkassa toiseen tilaan siirryttäessä peli latailee toisinaan seinien pintamateriaaleja ja maalauksia sen verran pitkään, että sisätilat ovat ohikiitävän hetken ajan luolamaisia tyhjyyttään kumisevia tiloja. Säteenseuranta tekee vehmaista luontomaisemista upeannäköisiä ilmestyksiä, liikuttiinpa niissä sitten päivänvalossa tai pimeällä Lumos-valotaian turvin. Kaiken kaikkiaan Hogwarts Legacy pyörii ja hyörii PS5:llä todella sujuvasti satunnaisista silmäpaoista huolimatta, ja muutaman sekunnin mittaiset latausajat läjähtävät kirsikaksi suklaasammakon päälle.

Tehtävät ovat hieman Warner Brothersin toisen pelisarjan teosten eli Middle-Earth: Shadow of Mordorin (2014) ja Middle-Earth: Shadow of Warin (2017) tavoin lyhyempiin episodeihin pilkottuja kokonaisuuksia, jotka rakentuvat yksittäisistä kohtauksista. Pelaajan tulee itse siirtyä tehtävien aikana paikasta toiseen, mikä toisaalta tekee tarinan edistämisestä omaan tahtiin aika rentoa ja luontevaa, mutta sirpaloittaa tarinankerrontaa entisestään, kun pelaaja saattaa Tylypahkassa haahuillessaan unohtua harharetkilleen. Hitaasti käynnistyvän tarinoinnin kannalta tämä on vähän huono juttu, kun tarinan ja pelimaailman kiinnostavat teemat eivät pääse syvenemään, vaan tiettyjä tyyppejä ja juttuja nähdään aina silloin tällöin hyvinkin pitkien väliaikojen päässä.

Ennen kaikkea sankarin vastavoimiksi tarkoitetut pahikset tuntuvat unohtuvan statistien rooliin, vaikka Tylyahoa tylyttävät velhogangsterit, villejä taikaolentoja vangitsevat salametsästäjät ja leireissään muhivat maahiset ovatkin kiinnostavia uusia elementtejä verrattuna Harry Potterin aikakauden velhomaailmaan. Hogwarts Legacyn nimekkäämmissä konnissa ei oikein tunnu riittävän karismaa, eikä pahisten päräyttävyyttä paranna sekään, että pelimaailmassa kohdataan jatkuvasti samoja rivikonnia. Arvostan kuitenkin sitä, että käsikirjoittajat eivät ole lähteneet kehittämään vastavoimaksi Voldemortin tai Grindelwaldin kaltaista mahtivelhoa, vaan varjoissa konnuuksiaan kehittelevät pahistahot tuovat kiinnostavasti harmaan sävyjä taikamaailmaan. Homma kuitenkin hyytyy pelisuunnittelullisesti turhan yksitasoiseksi, kun vihollistukikohdissa ja -leireissä jaetaan pelaajan hahmon toimesta oikeutta samoille salametsästäjille, maahisille ja Ashwinder-taikureille. Luonnossa ja Kielletyssä metsässä laiduntavat taikaolennot susineen ja jättiläishämähäkkeineen saavat onneksi vahvistusta zombiemaisista Inferi-inhotuksista ja luolapeikoista unohtamatta Tylypahkan salaisuuksia varjelevia erikoisvihollisia.

Opettajakunnan ja opiskelukavereiden suuret persoonallisuudet ovat vähän paremmin kohdillaan. Vararehtori Matilda Weasley jää henkilökunnan edustajista mieleen omalla persoonallaan ja liberaalimmalla asenteellaan Tylypahkan salaisuuksia kohtaan. Sisäoppilaitosmiljöössä keppostelun ja sääntöjen sukkelan kiertämisen kulttuuri kukoistaa myös opiskelukavereiden muodossa, ja yllätyin hieman silppuisen ja yksinkertaisen tehtäväsuunnittelun ohella siitä, miten orastava ystävyys voi tiettyjen opiskelukavereiden kanssa versota pitkiksi tarinakaariksi. Luihuisen puolella opiskeleva Sebastian Sallow kehkeytyi nopeasti sankarini läheisimmäksi kaveriksi. Olin yllättynyt siitä, miten surullinen ja monitasoinen tarina kasvoikaan Sebastianin suvun salaisuuksista ja Tylypahkan piilotetuista taikatiloista. Sebastianin kautta pääsin tapaamaan myös muutamaa kiintoisaa sivuhahmoa, joihin tutustumisen riemun jätän pelaajien itsensä koettavaksi. Tällaiset hahmot ja kohtaamiset tekevät Hogwarts Legacysta heti astetta syvällisemmän ja henkilökohtaisemman kokemuksen, joka tuntuu tasapainoilevan helposti lähestyttävän ja astetta enemmän paneutumista vaativan sisällön välillä.

Tylypahkan ulkopuoliset maisemat täynnä Tylyahon kaltaisia pieniä asutuskeskuksia ja kyläpahasia, aarteita ja aivopähkinöitä pursuavia hautaholveja ja yksinkertaisia Merlin Trials -pulmia, mutta Hogwarts Legacy tarjoaa muutaman kätevän keinon perehtyä suuren pelimaailman mittavaan sisältöön. Niin Tylypahkan käytävillä tallustelevan kuin luudanvarrella liihottavan sankarin on mahdollista taikoa Revelio-loitsulla lähistöllä olevat keräiltävät esineet sinikeltaisina heijastuksina ja viholliset punaisina siluetteina. Ulkomaailmassa Reveliota huudattavan pelaajan eteen nousee maisemissa kuvakkeita merkitsemään luolastojen tai vihollisleirien sijainteja. Kaikkialla tuntuu vilisevän näkemistä ja tutkimista, ja pikamatkustus niin Tylypahkassa kuin pelimaailmassa laajemminkin onnistuu Floo Flames -hormiverkoston kautta.

Oheistekemisen määrä ja laatu ovat siis kohdillaan, vaikka se huispauksen pelaaminen ei ole mahtunutkaan kokonaisuuteen mukaan. Luudalla pääsee suhaamaan aika-ajojen ja temppuratojen läpi, ja myöhemmin pelissä ihmeotusten jalostaminen tai sitten Room of Requirement -tarvehuoneen sisustaminen eivät jätä kylmäksi. Nämä sinänsä toimivat rymsteeraamispuuhat kärsivät valitettavan paljon dualsensella epätarkasta ohjattavuudesta, kun pelaaja asettelee vapaasti hyödynnettävän välitilan lattialle ohjaimen tateilla kukkapenkkejä ja muita mööpeleitä.

Suopeammilla vaikeustasoilla taisteluvetoisempi taikominen toimii varsin rennolla otteella. Ruudulle lävähtää kolmio- ja ympyräpainikkeen merkkejä sen mukaan, kannattaako pelaajan loihtia ylleen suojataika vai väistää vastustajan suunnasta tuleva loitsu. Muinaismaagisilla erikoisliikkeillä vihollisia nuijiva sankari muuttuu viimeistään Avada Kedavran kaltaiset anteeksiantamattomat kiroukset opittuaan todelliseksi taikaterminaattoriksi, jonka kestävyys ja tuhovoima vievät sinänsä kiinnostavasta taikalienten keittelystä äkkiä motivaation pois. Rohdot ja muut erikoiseliksiirit tekevät sankarista lähinnä tehokkaamman ja kuritusta paremmin sietävän taikurin, vaikka toki näkymättömyysjuoma tarjoaa hiiviskelyyn mahdollisuuksia. Sauvat ojossa tapahtuva taistelutaikominen ei ole ehkä Hogwarts Legacyn osa-alueista se ikimuistoisin, mutta näyttävä toiminta maittaa pienissä erissä oikein hyvin.

Hogwarts Legacy on tarinaltaan parhaimmillaan monitasoinen ja häkellyttävän laaja roolipeliseikkailu ikonisessa taikamaailmassa. Letkeä ja vapaamuotoinen seikkaileminen runsaine oheistekemisineen tarjoaa taianomaisen mukaansatempaavia pelihetkiä niin pidempiin seikkailusessioihin kuin oppitunti kerrallaan eteneviin iltakouluhetkiin. Nimensä mukaisesti peli onnistuu kaivertamaan J. K. Rowlingin kirjoista versoneeseen taikamaailmaan oman kiinnostavan perintönsä hieman samaan tapaan kuin Eddie Redmaynen tähdittämät Fantastic Beasts -elokuvat ovat tehneet. Lisenssipelien kovimpaan kärkeen hevoskotkalla helposti lennähtävä Hogwarts Legacy osoittaakin, että taikamaailmassa riittää kiinnostavia tarinoita ja maailmoja koettavaksi.