Hitman: Absolution

Diana Burnwood, neljäseiskan yhteyshenkilö ja luotettu ystävä vuosien työuralta, on pettänyt Agentuurin. Hän on vetäytynyt piiloon kartanotiluksilleen turvamiesten vartioimana. Petturien on kuoltava, joten Hitman 47 laitetaan asialle. Palkkamurhaajan työpäivä saa poikkeuksellisen käänteen, kun verilammikossaan makaava Diana paljastaa syyn takinkääntöön, mikä järkyttää jopa jäyhää kaljupäätä. Kaiken takana on nainen, tai tässä tapauksessa pikkutyttö. Salaliittokuvioita selvittäessään Herra 47 huomaa olevansa työnantajansa vihollinen, tiedonantajansa pettämä sekä poliisin etsintäkuulutettu.

Huomasitko jo yhtenäisyydet Sam Fisheriin ja Splinter Cell: Convictioniin? Kerrataanpa: Omille teilleen lähtenyt ex-huippuagentti, check. Avainrooleissa naispuoleinen yhteyshenkilö ja pulaan joutunut pikkutyttö, kyllä ja kyllä. Taustalla entisen työnantajan vehkeilemä salaliittokuvio, löytyy. Hitman: Absolution on myös pelillisesti lähempänä Ubisoftin hiiviskelytoimintaa kuin edeltäjänsä Hitman: Blood Money. Suuri osa peliajasta kuluu vartijoiden ja turvalaitteiden muodostaman esteradan selvittämiseen, jolloin kyykitään suojien takana, viskellään esineitä vahtien hämäykseksi ja pyöräytellään ukemeja kuin ninjakoulussa. Valepukuun turvautuminen ei enää onnistu, sillä samoihin kuteisiin sonnustautuneet rivimiehet äkkäävät kaljupään melko nopeasti, vaikka tämä olisi verhoutunut raskaaseen taisteluvarustukseen, kypärään ja kommandopipoon.

Liikkeentunnistin ja salamurhaajan vaisto helpottavat hiippailua. Ensiksi mainittu on muun muassa Halo-sarjasta tuttu pyörylä, joka paljastaa lähistöllä olevien ihmisten liikkeet ja rintamasuunnan. Vaistot on toteutettu vähän lepakkomiehen Detective-moodin tapaan. Olkanäppäimestä painamalla aika hidastuu ja 47 näkee röntgenkatseen lailla kohteet, vartijat ja siviilit siluetteina seinien läpi. Samalla etenemisen kannalta tärkeät esineet korostuvat. Vaistojen varassa voi myös merkata näköpiirissä olevat ukot luotisuihkua varten - taas Fisherin tapaan - mikä tekee huoneen tyhjentämisestä helppoa kauraa, jos pyssyleikkiin ryhtyy. Aiemmista osista tuttu alueen pohjakartta satelliittipaikannuksineen on poistettu, ja Agentuurista "eroaminen" on verottanut muitakin 47:n varusteita. Keikoille täytyy lähteä paljain käsin ja pianonlanka taskussa. Myöhemmin sentään saadaan Silverballer-pistoolit mukaan.

Nykypelien "vakiovarusteisiin" kuuluva kokemuspistesysteemi on rakenneltu myös Absolutioniin. Kenttäkohtaisen loppuarvioinnin lisäksi laskuri rullaa reaaliajassa ruudun yläkulmassa. Pisteitä saa päätehtävän edistämisen lisäksi äänettömistä tapoista, pääosumista ja niin edelleen. Vastaavasti valepuvun paljastumisesta ja siviilien tyrmäämisestä, myös tainnuttaen, rokotetaan. Pisteet avaavat Hittimiehelle lisäpuhtia, kuten vakaamman asekäden tai tilavamman vaistomittarin. Vaikka päädyin teippaamaan pistelaskurin pois ruudulta häiritsemästä, tykästyin (pistekerrointa korottavien) kenttäkohtaisten pikkuhaasteiden tekemiseen. Messevän pituisen kampanjan udelleenpeluuarvo nousi, kun aivoja pääsi vaivaamaan erilaisia surmatapoja keksiessä. Onneksi haastekuvaukset eivät olleet aivan yksiselitteiset.

Pojojen laskeminen sopii paremmin uuteen Contracts-moninpelitilaan. Ideana on luoda yksinpelin kenttäpohjiin uudenlainen keikka, jonka jakaa kavereille ja muulle maailmalle. Murhakohde ja -tapa valitaan itse pelaamalla, jolloin vaikeinkaan kotikutoinen tehtävä ei pitäisi olla mahdoton. Pisteet lasketaan yksinpelistä tutulla tavalla, ja viime kädessä keikkaan käytetty aika ratkaisee listasijoituksen. Palkkakeikkojen suorittamisesta nettoaa rahaa, joilla voi ostaa uusia aseita ja kohentaa vanhoja.

Vanhan koulukunnan pelaajalle muutos lienee aina vaikea paikka. Uusimassa Hitmanissä toimintapainotteisuus, röntgenkatse ja pistesysteemi vaativat tovin jos toisenkin sulattelua - ja siltikin toivoisin 47:n valitsevan vähemmän ninjatemppuja ja enemmän ajatustyötä vaativia keikkoja ikämiesvuosilleen. Tästä on joka tapauksessa hyvä jatkaa, ja toivottavasti jatkoa seuraa, sillä tuotantoarvot ovat tanskalaisen IO Interactiven uusimmassa luomuksessa kohdallaan persoonallisine hahmoineen ja tasokkaine äänineen. Itse tarinaan voisi toivoa ripauksen inhimillisyyttä ja maanläheisyyttä, mutta Hitman: Absolution on mainio valinta Splinter Cell -tyyppisten pelien faneille sekä ehdottomasti kokeilemisen arvoinen muillekin mausta riippumatta.