Helldivers II paukkuu mahtavasti

Alkuperäinen Helldivers julkaistiin vuonna 2015 tuoden raikkaan tuulahduksen toimintapelien maailmaan. Parhaimmillaan neljän samanaikaisen pelaajan yhteistyöseikkailu eri planeettojen pinnalla herätti tunteita monella tavalla. Reppuun pakattiin maskuliinisuutta hönkiviä mörssäreitä, annos seikkailumieltä, suojapuku viittoineen ja riittävästi asennetta valloittamaan tuntemattomien otusten tyyssijat, maksoi mitä maksoi.

Isoimpana erona yhdeksän vuoden takaiseen julkaisuun on kuvakulma, sillä lintuperspektiivi on muuttunut kolmannen persoonan näkymään. Tämä antaa heti elävämmän vaikutelman toiminnasta, kun vastustajat kohdataan silmästä silmään ja huomattavasti ilmeikkäämpinä. Toimivat perusjutut ovat edelleen ennallaan. Tehtävään valitaan koodisarjalla tilattavia erikoisvarusteita ja omalta avaruusalukselta tilattavia hyökkäyksiä kuten ilmaiskuja. Henkilökohtaisena suojana on yksi pääase, pistooli sekä nippu kranaatteja. Kokonaisuutta voi täydentää joukkuekohtaisilla parannuksilla, jotka esimerkiksi suojaavat suoralta vahingolta tai vähentävät räjähdysten paineaallon vahinkoa. Myös monipuolisuus on Helldivers II:n parhaita puolia, sillä erilaisia vermeitä ja aseita on tarjolla moneen makuun.

Operaatioiden päämajana toimiva avaruusalus on myös saanut uutta väriä sisälleen. Tehtäviin käytettävien Hellpod-alustojen ohella siellä on erilaisia varustepankkeja, joista avataan uusia välineitä käyttöön ja valitaan käytössä olevista vempeleistä mieluisimmat. Alussa pakollisesti suoritettava opastusosuus antaa riittävästi eväitä taistelukentällä selviytymiseen, mutta alukselle astumisen jälkeen neuvoja annetaan kovin pintapuolisesti. Komentosillalla jököttää muutama tekoälyhahmo, jotka olisi voitu valjastaa paremman tiedonsaannin välineiksi, mutta nyt kyseiset hahmot vain jakavat muutamia vakiolausahduksia silloin tällöin. Käytännön oppi on tietty se paras tapa saada tietoa, kunhan muistaa kurkistaa oikeisiin paikkoihin kaiken löytämiseksi.

Helldivers II:n ydin ja pääosa koostuvat kuitenkin intensiivisestä toiminnasta, joka on parhaimmillaan muiden pelaajien kanssa koettuna. Peliseuran etsimisen helpottamiseksi Playstation 5:lle ja PC:lle julkaistua uutukaista on mahdollista pelata ristiin alustojen kesken. Tällöin myös vihollisten määrä on suurempi, mutta sehän vain tarkoittaa lisää tykinruokaa yhtenäisesti toimivalle joukkueelle, eikö vain? Planeettojen pinnalla suoritettavista kevyehköistä tehtävistä saa toki hiukan lisämakua toiminnan lomaan, mutta pääpaino on vastustajien kanssa käydyissä yhteenotoissa. Nämä on onnistuttu rakentamaan poikkeuksellisen viihdyttäviksi.

Myös tasapaino taisteluissa vaikuttaa oikein hyvältä, mikäli osaa pelata joukkueena. Urheilumaailmassa kuultua lausetta lainatakseni: "kaikki näytti hyvältä paperilla, kunnes peli alkoi". Tämä kuvastaa osuvasti kaoottisimpia tapahtumia, kun jööti niin sanotusti osuu tuulettimeen. Pahimmillaan ja parhaimmillaan voi tulla jopa äitiä ikävä, kun pienemmät, mutta vikkelämmät oliot lamauttavat hyökkäyksillään pakenevan ja lippaat tyhjinä juoksevan Helldiver-sotilaan, ja taustalta rymistelevä panssaroitu otus jyrää avuttoman pakenijan yhtä kevyesti kuin keilapallo kymmenen kohdettaan. Vaihtelua toimintakohtauksiin tuovat myös planeettojen sääolosuhteet, vuorokauden ajankohta ja myös alien-tyyppisistä otuksista poikkeavat raskaan kaluston viholliset.

Helpompaa pelikokemusta haluaville on tarjolla kevyempiä tehtäviä tasoilla 1-3, mutta tämä rajoittaa melkoisesti nähtäviä asioita, sillä eri vaikeustasoja on peräti 9. Vaikeampien tasojen myötä kentälle ilmestyy huomattavasti haastavampia menijöitä, kuten singoilla ja konekivääreillä varustettuja vastustajia. Elokuvamaailmaa enemmän tuntevat huomaavat yhtäläisyyksiä myös kuuluisien hahmojen kanssa, sillä esimerkiksi Paul Verhoevenin ohjaama Starship Troopers vuodelta 1997 muistuttaa teemaltaan Helldivers II:n toimintakohtauksia. Tähtien sodan maailmasta puolestaan vastaan saattaa astella ewokkien kansoittaman planeetan metsissä kävelleitä kookkaita sotakoneita, vaikkakin paljon pienemmässä koossa. Entä kukapa muistaa Terminator 2 -elokuvan aloituksen, jossa kestohymynsä kameralle väläyttävä terminaattori rautaisessa olemuksessaan nähtiin lähikuvassa? Kyllä, sellaisia muistuttavia vastustajia voi kävellä vastaan. Itse pidän kyseisiä lainauksia oikein onnistuneina.

Helldivers II:n huonot puolet koostuvat lähinnä teknisistä ongelmista, sillä samaan aikaan linjoilla olevien pelaajien ennätyksiä Steam-palvelussa rikkoneen superjulkaisun palvelimet ovat venyneet ja paukkuneet moneen otteeseen julkaisupäivän jälkeen. Parhaimmillaan uutukaisella on ollut jopa yli 400 000 samanaikaista pelaajaa, mikä rikkoo moninkertaisesti Sonyn aiemmin PC:lle julkaistujen pelien ennätyksen. Korjauspäivityksiä on toki saatu jo useita, mutta esimerkiksi menneenä viikonloppuna halukkaat joutuivat odottelemaan päästäkseen ylipäätään mukaan toimintaan. Pieniä varjoja tulokkaan ympärille on kasautunut myös satunnaisen pelistä putoamisen, kaveriporukkaan liittymisen ja ruudunpäivityksen laskemisen myötä, sillä ne eivät ole aina toimineet toivotulla tavalla. Pääasiallisesti pelistä on kuitenkin saanut nauttia täysin siemauksin (henkilökohtaisesti noin 45 pelitunnin otannalla).

Ulkoisesti, suorituskyvyltään ja äänimaailmaltaan Helldivers II kerää myös pisteet kotiin, eikä valittamisen sijaa ole. Yhden asian kuitenkin mainitsen. Muistelkaapa rainaa Rambo: First Blood Part II:n kohtausta, jossa Sylvester Stallone räiskii konekiväärillä ympäriinsä ja päästää sarjan lopussa ilmoille kovan huudon? Vastaavanlaisia huutoja pienin muunnelmin on tarjolla myös tässä. Koeta pistää nappi pohjaan ja ammu konekiväärillä vihollisia matalaksi niin paljon kuin ehdit, jolloin huutoa piisaa. Kaksi pelikaveriani päättivät kuitenkin valita itselleen naishahmot, ja kyseinen raivokas sotahuuto kuulostaa tällöin kerrassaan karmivalta. Ja eivätkös ne pirulaiset ole päättäneet viljellä mokomia sarjoja aina silloin tällöin ärsyttääkseen tahallaan. Mokomatkin penteleet, nakkaan vielä joskus raskaan ilmaiskun niskaanne.

Erityismaininnan haluan antaa räjähdyksille, sillä ne ovat pelimaailman tulokkaan parasta antia. Leimahdukset taivaalla, alienien tuskantäyteinen kirkuna, ruumiiden sinkoutuminen, rakennusten pirstoutuminen ja voimakkaat jysähdykset suorastaan vaativat käyttämään rannepäätteen komentosarjoja isojen vihollislaumojen tuhoamiseen. Moiseen en tule kovin helposti kyllästymään, sillä tukialukselta tilatut hyökkäykset näyttävät joka kerta hyvin laadukkailta, ja tuovat voimakkaan tyydytyksen tunteen pään sisälle.

Pääpiirteittäin Helldivers II on niin hauskaa tekemistä, että sen saama suosio on helppo ymmärtää. Erilaiset asiat on helppo sisäistää, onnistumisen tunteita tarjotaan jatkuvasti ja hektiset tilanteet parhaimmillaan lähes elokuvamaiseen tyyliin ovat olleet kovan luokan viihdettä. Suositus raa'asta toiminnasta ilahtuville varsinkin yhdessä pelaten.