Blizzardin digitaalisella korttipelillä menee näennäisesti edelleen kovaa. Hearthstone saavutti marraskuussa peräti sata miljoonaa rekisteröitynyttä pelaajaa ja peli sai joulukuun alussa jo 10. lisärinsä. Taivaalle saattaa silti nousta synkkiä pilviä, sillä uutuus ei välttämättä tuo hyvistä ideoista huolimatta mukaan riittävästi uutta.
Rastakhan's Rumble -laajennuksen idea on suoraviivainen. Se sijoittuu Zandalarin Troll-valtakuntaan, jossa lisärin nimikkomonarkki on koonnut Azerothin kovimmat peikot areenalle mittelemään paremmuudesta. Perusteet esittelimme jo ennakossa marraskuussa, joten se kannattaa käydä lukemassa täältä. Tässä arviossa hyppäämme uusien sisällön listaamisen ja mekaniikkojen esittelyn sijaan itse asiaan, eli miten Blizzard on lisäosassa onnistunut.
Rastakhanin turnajaiset ovat harmittava kokemus, vaikkei missään tapauksessa täysi epäonnistuminen. Uusia kortteja on tuttuun tapaan 135 kipaletta, ja siihen lukuun mahtuu paljon mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia. Pelin metapeli ei kuitenkaan uutuuksista paljoa hätkähtänyt. Ensimmäiset viikot ovat toki olleet täynnä hauskoja kokeiluja, mutta metan vakiintuessa vanhat dekit ikävä kyllä ovat palanneet dominoimaan Standard-pelimuotoa. Agressiiviset Paladin-dekit ja tehokkaat Hunter-dekit ovat selvästi ykkösinä nokkimisjärjestyksessä, mutta takana ovat niin sanotulla toisella tierillä muun muassa Taunt-druid, Odd-mage, Even Shaman sekä Warlock-zoo. Hyvänä puolena vaihtoehtoja on siis kohtalaisen mukavasti, mutta mitään tosi uutta ja siistiä ei ole vakiinnuttanut asemaansa.
Paladinien ja muiden agressiivisten dekkien runnomiseen ladderissa on syynsä. Ne toimivat hyvin kombodekkejä ja ahneita kontrollidekkejä vastaan. Komboja on enemmän kuin koskaan, sillä esimerkiksi Shaman sai kokonaan uusia tappotyökaluja vihatun Shudderwockin lisäksi. Vaikka Druid oli epäilemättä yksi uuden lisärin "häviäjiä" saamalla suhteellisen heikkoja sekä toistaiseksi kunnon synergiaa puuttuvia kortteja, niin ei hahmoluokan fanien ole syytä itkeä. Druidilla on niin uskomattoman vahva pohja, ettei sitä hevillä horjuteta ennen seuraavaa vuosirotaatiota. Erilaisia komboja on lisäksi tarjolla niin, että vastustajat joutuvat arvailemaan pitkään, mitä on vastassa.
Yksi Rastakhanin voittajista on ylivoimaisesti Hunter. Se sai lisärissä ehkä parhaimman yksittäisen kortin, joka on Zul'jin. Hero-kortti on äärimmäisen voimakas ja juuri sen tyyppinen kortti, joka midrange-dekiltä puuttui, oli kyseessä sitten Secret-, Deathrattle- tai Spell-pohjainen kokonaisuus. Se kannattaakin ehdottomasti hommata, jos Hunteria haluaa pelata vuoden sisällä. Alla lyhyt listaus huippulaatuisista Legendary-korteista, joihin kannattaa säästää dustinsa. Neuraalit ovat tietysti kannattavimpia, kun taas luokkakohtaisia kannattaa miettiä fanituspohjalta.
1. Zul'jin (Hunter)
2. Oondasta (Neutral)
3. Da Undatakah (Neutral)
4. Jan'alai, the Dragonhawk (Mage)
5. Shirvallah, the Tiger (Paladin)
6. Mojomaster Zihi (Neutral)
Rastakhanin Rumblea päästiin pelaamaan myös yksinpelinä. Blizzard julkaisi PvE-osion lisäriin parin aikaisemman tapaan parin viikon viiveellä, mikä auttamatta söi osan odotuksista. Toivoisin kovasti, että koko paketin saisi pelattavaksi samaan aikaan, mutta kyse on tietysti taloudellisesta päätöksestä. PvE-osuudet ovat ilmaisia, joten Blizzard haluaa kohdistaa pelaajien kaiken huomion maksulliseen puoleen.
Miten uusi Rumble Run on sitten onnistunut? Moni asia siinä on kunnossa, mutta osa puolestaan raivostuttaa. Pelaaja hyppää aloittelevan taistelijan, Rikkarin, saappaisiin ja tavoitteena on voittaa putkeen kahdeksan vastustajaa ja napata itselleen Rumblen voitto. Alussa valitaan yksi kolmesta Shrinestä, joka määrittää samalla hahmoluokan. Shrinet tarjoavat pelaajille todella voimakkaita kykyjä, joten oman "pyhätön" suojeleminen on tärkeää. Jokaisen ottelun jälkeen saa joko uusia kortteja pakkaansa tai sitten super-voimakkaita lisäkykyjä tai apulaisia. Vaihtelua on runsaasti ja vaikeustaso on korkealla, joten koko hoidon voittaminen vaatii reilusti harjoitusta ja taitoa. Harmi vain, ettei se yksistään riitä, vaan myös valtavasti tuuria on oltava mukana.
Yllätyksellisyyttä voisi ennakolta pitää hyvänä puolena, mutta varjopuolena se saa usein häviöt tuntumaan epäreiluilta. Pelaajan tavoin vastustajat saavat omia erikoiskorttejaan, joita ei tiedä ennakkoon ja joiden ympäri on täysin mahdotonta pelata. Pahimmillaan ne voivat kääntää koko pelin ja aiheuttaa tappion näennäisesti voittotilanteesta. Lisäksi on ihan mahdollista kohdata vastustajia, jotka ovat omalle paketille täysin mahdottomia. Näin ollen, vaikka haastetta riittää, niin se tuntuu välillä kohtuuttoman rankaisevalta.
Shrinet eivät myöskään ole täysin onnistunut keksintö. Ne tekevät matseista pirullisen itseään toistavia. Shrine palaa peliin takaisin kolmen vuoron päästä kuolemasta, joten kaikki pelit pyörivät vain niiden ympärillä. Lisäksi monta kertaa ne aiheuttavat turhauttavan lumipalloefektin, jota ei välttämättä voi mitenkään pysäyttää.
Rumble Runin suurin synti on kuitenkin palkintojen puute. Pelimoodin läpäisy on uroteko, mutta siitä ei palkinnoksi saa yhtään ainoata korttipakettia, kultaista korttia tai muutakaan käytännöllistä. Palkinnoksi saatava korttitausta on tässä kohtaa pelin historiaa täydellinen vitsi. En jaksa ymmärtää, miksi Blizzard ei tarjoa moodiin lisähaasteita tai lisukkeita. On kurjaa, mutta pelimuoto tuntuu lopulta isolta menetetyltä mahdollisuudelta.
Olen pelannut Hearthstonea jo betasta lähtien ja viettänyt sen parissa valtavasti aikaa. Nyt kyllä loppuun palaminen on lähellä. Rastakhan's Rumblessa ei sinäänsä ole mitään suurempaa vikaa, mutta uudistukset puuttuvat, motivaatiota luovat innovaatiot ovat tiessään ja pelin korkea hinta rasittaa pahasti. Lisäreiden kaavamaisuus uhkaa pilata Hearthstonen, eikä Rastakhan ole riittävä nostamaan pisteitä niin, että voisin suositella sitä uusille tai palaaville pelaajille. Ensi vuonna Blizzardilla on viimeiset hetket korjata suunta, koska muuten Hearthstonen tulevaisuus näyttää surullisen synkältä.