Mitä kummaa? Vastahan sitä väsäsin arviota Hearthstone-laajennuksesta vain vähän aikaa sitten. Blizzard rikkoo julkaisurutiinia ja julkaisi Descent of Dragonsin yksipelisisällön ihan rohkeasti omana kokonaisuutenaan. Aiemmathan ovat tulleet suoraan oman laajennuksensa vanavedessä ilman kortteja, ja niinpä tuntuneet jotenkin myöhästyneiltä ja jossain määrin jopa turhilta (ellei tietysti ole erityisen tykästynyt Hooässän yksinpelilisukkeisiin). Tätä kaipuuta ilmestyi tammi-helmikuussa paikkaamaan uusi Galagrond's Awakening, joka palkitsee pelaajia ihan oikeasti hyödyllisillä uusilla korteilla.
Galagrondin herääminen on nimensä mukaisesti pääosassa tässä neliosaisessa seikkailussa. Sillä tavoin lisuri onkin esiosa joulukuiselle Descent of Dragonsille, jossa peliin saatiin Galagrondin lisäksi 135 korttia. Nyt tarjolla on 35 korttia, mutta niiden avaaminen edellyttää neljän siiven ostamista joko pelin sisäisellä kullalla tai ihan oikean elämän euroilla. Ensimmäisen niistä saa toki ilmaiseksi, mutta kyllähän se on selvä, että Blizzardilla ollaan lisälypsyllä. Onhan tässä vuoden sisään jo ilmestynyt kolme täysimittaista laajennusta, joten näin ollen keräilyfanaatikolle tämä Lohikäärmeen vuosi on kallein koko pelin historiassa.
Juonessa pääsee Galagrondin heräilyä kokemaan sekä hyvisten että pahisten puolelta. Tehtäviä tai yksittäisiä pomokohtaamisia on molemmilla puolilla 12, joten kokonaismäärä on hyvältä luvulta kuulostava 24. Harmittavasti pomokohtaamisten laatu ei ole samalla tasolla. Toistoa on liikaa, eivätkä tapahtumat seuraa toisiaan kovinkaan loogisesti. Muutenkin käsikirjoitus ja monet pomot tuntuvat kiireessä keksityiltä, eikä meno tunnu riittävän eeppiseltä. Poikkeuksiakin tosin on. Mukana on pari todella hyvää taistelua, jotka jäävät mieleen etenkin pahisten League of E.V.I.L puolella, mutta hyviksillä on vaisumpaa ja "yllätys" ei osu maaliinsa. Erityisen kummaa oli, ettei klassisia Dragon Aspects -lohareita juuri nähty mukana, vaikka ennakolta niitä hypetettiin runsaasti.
Galagrond's Awakening on monessa mielessä tuulahdus menneisyydestä. Lineaarinen seikkailu pomotaistelusta toiseen tiukassa järjestyksessä on tuttu Hearthstonen alkuaikojen lisureista, ja korteissakin on mukana runsaasti avainsanoja vanhoista laajennuksista. Vaikka en seikkailun lineaarisesta rakenteesta välittänyt, niin uusista korteista pidin kovasti. Ne pitivät lisärin julkaisun ajan metan mukavasti liikkeessä, ja uusia dekkejä sekä jopa arkkityyppejä syntyi heti ensimmäisen viikon jälkeen. Tsekkaa kaikki uudet kortit esimerkiksi täältä.
Normaalin vaikeustason lisäksi mukana on Heroic-vaihtoehto. Siinä pakka pitää tehdä itse, ja vaikeustaso hyppää monessa kohtaamisessa ultratappavaksi. Jotkin pomot ovat niin mauttoman vaikeita, että ainoa vaihtoehto niiden voittamiseksi on koota itsekin mahdollisimman epäreilu pakka esimerkiksi käyttämällä Mecha'thunin instavoittoa tai Mill Rogue -dekkiä. Joka tapauksessa tuuria on oltava mukana reilusti. Jos oma korttikokoelma on vasta alkutekijöissään, niin en usko Heroicia olevan mahdollista vetää läpi.
Galagrond's Awakening on kokonaisuudessaan ristiriitainen paketti. Toisaalta seikkailu ei tuntunut omaan makuun kovinkaan kummoiselta, vaan potentiaali hukattiin itseään toistavaan pomokavalkadiin, sekavasti etenevään tarinaan ja väkinäiseen dialogiin. Monet tutut hahmot eivät pääse oikeuksiinsa, eikä lineaarinen rakenne ole yhtä kiinnostava kuin Dungeon Run -tyyppiset yksinpelilisärit, joita on totuttu näkemään viime vuosina. Näin ollen loppukaneetti on aika pitkälti: hyvä yritys, mutta onnistuminen jää puolitiehen. Uusien korttien takia lisäri kannattaa hankkia. Ilman niitä jättäisin väliin ja säästäisin kullan/eurot seuraavaan laajennukseen, joka ilmestyy joskus keväällä.