Halo Wars

Vauhtia todellakin piisaa. Juoni kuljettaa päähenkilöitä planeetalta toiselle, asettaa pelaajan Arbiteria, Covenantin parasta käsikassaraa vastaan, sekoittaa mukaan ennustuksia ja mystiikkaa, ja kuorruttaa koko komeuden yltäkylläisesti mahtipontisuudella. Konfliktin eeppisestä skaalasta jotain kertoo se, että pelaajan joukoissa vilahtaa kymmeniä Spartan-supersotilaita, joista yksi ainoa pisti Halo-sarjassa Covenantin polvilleen.

Vaikka juoni onkin vallan mainiosti kirjoitettu ja kuljetettu, se ei yllättäen ole pelin suurin ansio. Halo Wars pystyy johonkin, mistä edeltäjät vain haaveilivat: se keksii erittäin hyvin toimivan tavan tehdä reaaliaikaisia strategiapelejä konsoleille. Perinteinen rakentelu ja joukkojen käskyttäminen ei ole konsoliohjaimella kovinkaan luontevaa, joten ohjausmekanismi on suosiolla kehitetty alusta asti uusiksi. Tulos on kauttaaltaan sujuva käyttöliittymä, mutta ominaisuuksista selkeästi kekseliäin on joukkojen hallinta ja sen häkellyttävä helppous.

Vasenta hartianappia painamalla valitaan kaikki käytössä olevat joukot, tankeista rivimiehiin. Oikealla hartianapilla taasen valitaan vain ruudulla näkyvät äijät. Yksittäisen mosurin valintaan tarkoitettua nappia tuplaklikkaamalla valitaan kaikki samantyyppiset yksiköt. Napin pohjaan painamalla puolestaan ilmaantuu ympyrä, jolla voi maalata mitä joukkoja tahtoo käskyttää. Ratkaisu on sanalla sanoen nerokas. Käskyjen jakaminen on nopeaa kuin mikä ja koska yksiköitä voi olla maksimissaan 40, niiden yhtäaikainen koordinoiminen pysyy hyvin hanskassa. Jos vaivautuu edes vähän kikkailemaan voi joukoillaan tehdä useamman rintaman hyökkäyksiä samaan kohteeseen.

Rakennusten päivityskäskyt sekä koulutettavien joukkojen valinta puolestaan hoidetaan näppärän ympyrävalikon avulla. Menu tulee esiin nappia painamalla, jonka jälkeen rullataan tattia oikeaan suuntaan ja klikataan napista haluttu toiminto. Samaisella valintaympyrällä voidaan myös ostaa ilmaiskuja kiertoradalta tai maksaa pienellä alueella olevien joukkojen korjaaminen.

Halo Warsissa on houkuttelevaa kasata monipuolinen armeija ihan vain siksi, että eri yksiköt ovat makean näköisiä. Nurmiporia on niin kiväärimiehiä kuin liekinheittimillä varustettuja pyromaanejakin. Näitä perusyksiköitä tukemaan saa Halo-sarjasta tuttuja yksiköitä, kuten Warthog-tiedusteluautoja, Scorpion-tankkeja, Banshee-pommittajia sun muuta. Koska pelin kantavana teemana on massiivinen sodankäynti, raatoja tulee ja runsaasti. Joukkoihinsa ei siis kannata kiintyä liikaa, vaan päästellä huolettomasti menemään.

Hiukan harmillisesti tukiasemien paikkaa ei saa päättää itse. Eteen sysätään valmiit linnakkeet, jonka tyhjille alustoille voi vain valita, mitä rakennuksia siihen pystyttää. Tönöistä oleellisin on laukaisualusta, jolle kiertoradalla oleva emoalus pudottaa resursseja vähän kerrallaan. Niillä maksetaan paitsi yksiköt, myös niille ostettavat, erittäin tehokkaat parannukset. Jos laukaisualustoja on useampia, resursseja kertyy ripeään tahtiin ja armeijan kasvattaminen täysin tyhjästäkin on nopeaa hommaa. Tukikohdissa on kuitenkin tilaa rajallisesti, joten tiukan tahdin asetehtailu vaatii jonkin toisen oleellisen rakennuksen jättämistä pois.

Mikäli haluaa kasata uunituoreet keltanokat rintaman tuntumaan, sen kun raahaa etappimerkin lähemmäksi rähinäremmiä ja mosurit etsiytyvät paikalle itse. Koska epäoleellisuuksiin kuten mikromanagerointiin ei tarvitse kiinnittää huomiota, pelin tahti pysyy kiitettävän reippaana. Nysväämään jääminen ei kuitenkaan tarkoita, että Covenant kerää omaa armeijaansa ja pian vyöryttää pelaajaparan tulvan tavoin alleen. Hitaudesta sakotetaan ainoastaan kentästä saatavissa pisteissä. Tahdin voi siis rauhassa valita itselleen sopivaksi.

Koko komeus on vuorattu komealla grafiikalla, tunnelmallisella musiikilla ja Halo-sarjan jo tavaramerkiksi muodostuneilla ääniefekteillä. Ennen kaikkea välianimaatiot ovat henkeäsalpaavan nättejä. Ottaen huomioon yksityiskohtien määrän on suoranainen ihme, että grafiikka ei puuroudu saati takkua missään vaiheessa. Luonnollisesti tilannetta voi kieputtaa ja tarkastella lähemmin sielunsa kyllyydestä. On vain harmi, että tilannetta ei saa pysäytettyä ja ihasteltua kaikessa rauhassa.

Halo Wars on malliesimerkki siitä, miten reaaliaikainen strategiapeli pitäisi konsoleilla toteuttaa. Se on pelattavuudeltaan ensiluokkainen, runsaasti menoa ja meininkiä sisältävä kevytstrategia, joka ei turhia pidättele. Pelin käyttöliittymä itsessään on laulun arvoinen ja vaikeusaste on juuri sopivan helposti lähestyttävä, mutta samalla haastava. Arvostelukopiolla ei päässyt jyräämään moninpeleissä, mutta jos se on läheskään yksinpelin tasolle yltävä kokonaisuus, konsolistrategisteilla on kissan päivät. Ja kyllä, Covenantin joukoilla pääsee näyttämään, mistä brute pissii.

Katso myös videoarvostelu alta: