Halo: Reach Remastered

Halo: Reach on vuosikymmenen vanha peli, mutta pelatessa ajan kulumista ei huomaa. Kaikkien vuosien jälkeenkin Bungien viimeinen Halo on edelleen laatutyötä. Mukana on moneen kertaan pelaamista kestävä tarina, aalloittain kimppuun käyvä Firefight-muoto kavereiden kanssa, ja tietysti mahtava moninpeli.

Tämä esiosana toimiva ammuskelu on ollut pelattavissa Xbox Onella taaksepäin yhteensopivuuden turvin, mutta PC:lle ja Xbox Onelle nyt julkaistu versio on ehostettu remasterointi. Toisin sanoen reunoja on tasoiteltu, ja tekninen suoriutuminen on selvästi parempaa. Liikeanimaatiot näyttävät luonnollisilta, samoin äänimaailma on kohdillaan.

Reach on ensi kertaa pelattavissa PC:llä, ja se on osa Halo: The Master Chief Collectionia, joka siis tuo Halo 1, 2, 3, 4, ODST ja Reachin PC-kansalle. Muut pelit julkaistaan ajan kanssa hieman episodeittain julkaistavien pelien malliin. Tämän voinee lukea pieneksi pettymykseksi. Halo: The Master Chief Collection on jo aiemmin arvioitu Xboxilla, ja sen perusteella on lupa odottaa hyvää kokoelmaa.

Reachin julkaiseminen ensin on järkevää ottaen huomioon, että siinä nähdyt tapahtumat heijastavat sitä, mitä muissa peleissä tapahtuu. Master Chief on mukana, mutta ei suinkaan pääosassa. Keskiössä on Nobel Team, joka on kuuden spartanin muodostama joukko. He ovat jääneet Reach-planeetalle Covenantin hyökkäyksen jalkoihin. Noble Teamin on suojeltava tärkeää lastia ja paettava planeetalta, ennen kuin jäävät vihollisten käsiin.

Tarina kerrotaan sarjana tehtäviä, jotka keskittyvät kuhunkin joukon jäseneen. Eteneminen tapahtuu Noble-6-hahmon eli pelaajan näkökulmasta. Ratkaisu toimii hyvin, ja luvassa on taisteluita tovereiden rinnalla. Taustalla pauhaa loistava soundtrack, joka ei sekään osoita ikääntymisen merkkejä.

Edeltäjä Halo 3 oli varsin hidastempoinen peli, mutta Bungie lisäsi tempoa Reachissa lisäämällä mukaan juoksunapin, rakettirepun ja niin edelleen. Nämä uudet keinot nähdään tarinassa, ja ne tulevat hyvään käyttöön moninpelissä. Käytössä on kerrallaan vain yksi kyky, ja pelissä on hyvä tasapaino. Näin ollen mikään kyky ei tunnu liian voimakkaalta.

Tarina ei ole kauhean pitkä, mutta se on pelattavissa kavereiden kanssa. Lisäksi jokainen kenttä on tehty uudelleenpelaaminen mielessä. Mukana oleva Firefight laittaa pelaajajoukon vastaan aalloittain kimppuun käyvät vihollislaumat, ja taistot käydään vaihtelevissa hiekkalaatikoissa. Mitenkään kovin syvällinen ei pelimuoto ole, mutta riittävän hyvä pitääkseen joukon kavereita kiireisenä.

Parasta kokonaisuudessa on kilpailullinen moninpeli. Verkkopelaaminen on kehittynyt paljon sitten vuoden 2010, mutta siitä huolimatta Reachin moninpeli tuntuu melkoisen tuoreelta. Pelattavia karttoja on riittävästi, samoin moninpelimuotoja. Pelaaminen tuntuu kaikkiaan juuri siltä kuin pitääkin: osumat rekisteröityvät odotetusti, ja ruudunpäivitys pysyy tasaisena kautta linjan. Kyseessä on siis laadukas kilpailullinen moninpeli. Markkinoilla on tarjolla paljon kehnompaakin viihdettä.

PC-versiossa on turhan vähän erilaisia vaihtoehtoja testailtavaksi. Tämä kannattaa ottaa huomioon, jos oma PC ei ole viimeistä huutoa, ja pelit kaipaisivat hieman tuunausta toimiakseen kunnolla. Ruudunpäivityskaton voi poistaa, ja sen voi myös asettaa vakaaseen 60 ruutuun sekunnissa. Näkymä eli FOV on säädettävissä. Valittavana ovat performance, original experience ja enhanced settings. Ottaen kuitenkin huomioon pelin iän, se pyörinee ihan hyvin suurimmassa osassa PC-koneita. Jotkut pinnat olisivat ehkä kaivanneet lisähuomiota, ja värit ovat turhan hailut, mutta muuten Halo: Reach näyttää edelleen hyvältä.

Pelaaminen onnistuu tietenkin myös näppäimistöllä ja hiirellä, josta PC-pelaajat varmasti ottavat ilon irti. Reach tuntuu kaikesta huolimatta siltä, että se on suunniteltu perinteisellä peliohjaimella pelattavaksi. Muuten mukana on kaikki perinteiset ohjauksen kanssa kikkailuvaihtoehdot, kuten se kuuluisa "bumper jumper". Omaa soturiaan pääsee muokkailemaan kosmeettisesti mukavilla tavoilla, joka on omiaan tuomaan pintaan "oi niitä aikoja" -muistoja.

Kaiken kaikkiaan kyseessä on varsin perinteinen remasterointi PC:lle, joskin erilaiset PC:lle ominaiset muokkausvaihtoehdot ovat jokseenkin rajalliset. Kyseessä on 10 vuotta vanha peli, mutta edelleen oikein hyvä sellainen. Hintakaan ei päätä huimaa.