Halo 3:n ja varsinkin Halo 2:n kartat olivat aikanaan täyttä rautaa, eikä silloinen kenttäsuunnittelu kalpene ollenkaan nykypäivän verkkoräiskintöihin verrattaessa. Reachin kohdalla mentiin pari askelta taaksepäin, sillä alkuperäiset areenat olivat sanalla sanoen keskinkertaisesti suunniteltuja; toisinaan iso osa kartasta jäi kokonaan taistelun ulkopuolelle, ja joissain kentissä toinen joukkue oli ylivertaisessa asemassa aloituspaikkansa perusteella. Reachin kentät eivät soveltuneet niin monipuolisesti eri pelimuotoihin kuin olisi toivonut. On siis vähintäänkin korkea aika saada uutta maata avaruusjääkärin jalkojen alle.
Pintapuolisella tarkastelulla, vaikkapa trailereiden perusteella, kentät ovat unelmien täyttymys. Visuaalisesti jälki on todella upeaa verraten alkuperäisiin Reach-maihin, ja aseita, kulkuneuvoja sekä muuta kivaa tarjoillaan runsaasti. Varsinaisen tulikasteen jälkeen meno on kuitenkin jyrkkää alamäkeä - eräillä liuku jatkui aina Dashboardiin asti. Pelinautinto on nimittäin romuttua häthätää roiskaistujen uudelleensyntymispisteiden eli spawnien takia.
Ensimmäisenä suurennuslasin alle joutui Anchor 9, joka sijoittuu avaruusaseman telakoitumissatamaan. Karttapaketin pienin, kahdeksalle soturille tarkoitettu kenttä joutui nopeasti ylikansoituksen uhriksi, kun DLC-pelilistan 12 taistelijaa ryntäsi kartalle. Kilpajuoksu alueen laitamilla lojuvalle singolle kulminoitui nappaamaani assassination-tappoon. Mörköpötkö on minun, jippii! Ilo oli lyhytaikainen, sillä aseita maasta noukkiessani puukottamani vihulainen spurttasi selkääni ja teki saman tempun. Ryökäle pääsi yllättämään minut täysin, sillä hän oli uudelleensyntynyt peliin omalle aloituspaikalleni, enkä osannut kytätä selustaa heti ensi minuutilla. Kuten myöhemmissä matseissa ilmeni, tämä on Anchor 9 -kartan henki, sillä joukkueiden kulloisetkin respawn-puolet kääntyilevät villisti.
Invasion-pelimuoto sai kolmannen tavaramerkkikarttansa Noble-paketin myötä, ja onneksi nimikkomoodissaan uusi Breakpoint-kenttä tarjoaa nautittavaa räimettä koko kansalle. Iso kasa aseita tarkkuuskivääristä Spartan Laseriin ja kulkupelejä Bansheesta Wraith-tankkiin takaavat, että Breakpointin laajoilla lumikentillä saattaa tehdä tuhojaan monella eri tavalla. Kuitenkin pelimuodon vaihtuessa perinteikkääseen tappomatsiin meno kävi todella diipiksi: siinä missä Invasion-pelimuoto säännösteli voima-aseiden ja tankkien saatavuutta, oli Slayerissa kaikki herkut läväytetty kentälle yhtä aikaa. Lopputuloksena koko kartta oli niin täynnä tulta ja tappuraa, ettei sekaan meinannut sopia millään.
Kolmas ja paketin viimeinen kartta Tempest osoittautui toimivimmaksi taistelutantereeksi. Symmetrisenä karttana Tempest toimii hyvin esimerkiksi lipunryöstössä, ja ajopelien sekä tussareiden saatavuus on maltillisemmassa tasapainossa, vaikka raketinheittimiä onkin heti kaksi kappaletta. Paljon parjattu respawn-ongelma nosti paikoin päätään, kun pelin alkaessa yksi tiimimme jäsen piestiin kahdessa sekunnissa - hän oli nimittäin syntynyt kuuden vihulaisen keskelle.
Summa summarum Noble-paketin kartat olisivat pienellä hienosäädöllä ja tasapainotuksella loistava lisä Reachin valikoimaan, mutta jossittelu on aina jossittelua. Itse säästäisin pisteitä parin viikon päähän Battlefield: Bad Company 2:n Vietnam-lisäosan varalle. Noble Map Pack jättää edelleen toivomaan kursailematonta parhaiden Halo 3 -karttojen lisäämistä ja päivittämistä Halo: Reachiin.