Halo: Reach

"Okei, eli kuka täällä ei tiedä, mikä Halo: Reach on", kysyy Jarno Kallunki-Mättö - pelaajien kesken Killi - joka toimii ennakkotapahtuman isäntänä. Huoneeseen laskeutuu täysi hiljaisuus lukuun ottamatta muutamaa huvittunutta naurahdusta: Kaikki me olemme seuranneet suurella mielenkiinnolla Bungien väläyttelemiä mediaherkkuja loppuvuoden ykkösnimestä, puhumattakaan niistä useista kymmenistä tunneista, joita olemme muiden Halo-saagan parissa viettäneet. Kirjallisuuteen perehtyneet tietävätkin, kuinka syksyn taistelussa lopulta käy, mutta se ei vähennä kuumotusta tulevaa kohtaan, päinvastoin!

Ennen kuin meidät päästetään Spartan III -supersoltun saappaisiin, käydään lävitse lyhyehkö esittelyvideo. Näemme välähdyksiä pelimoodeista, kartoista ja tuoreimmista päivityksistä, mikä on omiaan nostamaan kierroksia. Juontajatyttö kannattelee itseään suurempaa System 99D -tarkkuuskivääriä ja puhuu kuin kovaksikeitetty Halon hakkaaja - loistavaa! Filmillä esitellään päivän taisteluareenat sekä tuoreimmat uudistukset, joihin päästään tuota pikaa.

Varsinainen testitilaisuus alkaa tiimipohjaisella One Flag -mittelöllä sisätiloihin sijoittuvalla kartalla. Sword Baseksi nimetty kenttä koostuu kahdesta vastakkaisesta monikerroksisesta rakennuksesta, joita yhdistää muutama kävelysilta. Pohjakerrokseen putoava joutuu kirjaimellisesti alakynteen, mutta kartan keskivaiheilta löytyvät Man Cannonit singauttavat soltun nopeasti mukaan taisteluun. Kuten epäselvästä selityksestä ei varmastikaan käynyt ilmi, kartta muistuttaa hyvin paljon Halo: Combat Evolvedin Boarding Action -moninpelimappia. Pieni mutta monikerroksinen alue pakotti pitämään toisen silmän fokusoituneena liikkeentunnistimeen, josta voi havaita vihulaisen sijainnin myös vertikaalisesti.

Liikkeentunnistimen viilailu jää kuitenkin nopeasti sivuseikaksi, sillä pelimekaanisesti isoin muutos on jako neljään hahmoluokkaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jokaisen uudelleensyntymisen yhteydessä valitaan sopivin aseistus ja panssaripuvun ominaisuus neljästä vaihtoehdosta. Miltäpä kuulostaisi näkymättömyys, vauhdin tuplaava spurtti tai hetkellisen kuolemattomuuden takaava superpanssari? Oma suosikkini oli kuitenkin rakettireppu, jolla pystyi liikkumaan rivakasti ja pudottautumaan suoraan vihollisen niskaan. Toisin kuin Halo 3:n varusteita, kyseisiä ominaisuuksia voi käyttää useamman kerran, mutta käyttöä rajoittaa voimamittari. Pieniä paremmuuseroja näiden erikoisominaisuuksien välillä varmasti hiotaan myöhemmin - kenties aseistuksen kautta. Tällä haavaa kaikki neljä luokkaa aloittivat tismalleen samoilla pyssyillä.

Muutaman matsin pelattuani alan hahmottaa muitakin Halo: Reachin nyansseja. Tempoa on selvästi laskettu Halo 3:sta, mikä näkyy muun muassa aavistuksen verkkaisemmassa liikenopeudessa ja kahden aseen käytön poistamisena. Mitä asearsenaaliin tulee, lähes kaikki aseeet ovat periaatteessa uusia mutta käytännössä vanhojen päivitettyjä versioita; vanha uskollinen Battle Rifle on nyt kertatulitoiminen M392-kivääri, mutta käyttötapa on prikulleen sama. Kranaatinheittimet ja puukko ovat puolestaan kokonaan uusia tappovälineitä. Toivoa sopii, etteivät "nuubituubit" aiheuta sellaista raivoamista kuin eräässä toisessa räiskintäpelissä.

Testisession aikana pääsemme myös kokeilemaan uusia pelimuotoja, kiitos veto-oikeudet syrjäyttävälle äänestyssysteemille, jossa annetaan ääni yhdelle neljästä pelimuodon ja kartan yhdistelmästä. Ensimmäisenä käymme Stockpilen kimppuun, joka muistuttaa läheisesti lipunryöstöä. Siinä kaksi joukkuetta yrittävät vallata kentällä olevia useita lippuja, ja tuoda ne omaan tukikohtaansa. Juju piilee siinä, että liput muuttuvat pisteiksi vasta tietyn ajan jälkeen, jolloin täytyy muistaa eräs harvinainen ja kivikautinen taktiikka: puolustaminen. Headhunter taas on yksilölaji, jossa leikitään luunkerääjää. Vihulaisen nitistäminen ei yksin riitä, vaan tältä tippuva(t) kallo(t) täytyy napata kantoon ja viedä ajoittain vaihtuvalle luovutusalueelle.

Intensiivisen aamupäivän räiskimisen perusteella Halo: Reach tuntuu palauttavan sarjan tukevasti takaisin Halo 3:n viitoittamalle tielle. Nettipeli on sisimmiltään samaa tuttua Haloa pienin muutoksin, jotka eivät kuitenkaan ole liian radikaaleja veteraaneille. Vastaavasti kysymys siitä, ulottuuko Reachin vetovoima houkuttelemaan uusia pelaajia verkkokarkeloihin, jää vielä auki. Lopullinen vastaus paljastukoon syksyllä 2010, mutta sitä odotellessa kannattaa hypätä mukaan Halo: Reachin moninpelibetaan, joka avataan suurelle yleisölle 3. toukokuuta.